tiistai, 2. kesäkuu 2015

Satua vai totta

Sadussa kuninkaan kosketuksesta

kaikki muuttui kullaksi.

Elämässä monen käsissä

kaikki sirpaleiksi. Tai tuskaksi.

 

Uneksin hänestä, jonka kosketuksesta

kaikki muuttuu valoksi.

Ja rakkaudeksi.

Eikä se vain unta.

(Maaria Leinonen)

 

Olen aina tykännyt saduista, koska niissä yleensä onnellinen loppu. Lapsena luin kymmeniä paksuja satukirjoja läpi ja tykkäsin itsekin kirjoitella tarinoita. Saduissa köyhästä voi tulla rikas, rumasta kaunis, kömpelöstä lahjakas. Kaikki on mahdollista sadun maailmassa. Ehkä se siinä viehättääkin. Sama kuin elokuvissa. Voit samastua päätähteen ja olla hetken mielessäsi kaunis ja rohkea, onnellinen.

Mutta miten on oikeassa elämässä. Kun nuori kaunis nainen, prinsessaleikkejä lapsena leikkinyt neito ei löydäkään prinssiään. Tai jos löytääkin, mutta prinssi ei olekaan sellainen kuin lapsena haaveili, elämä ei sujukaan kauniisti ja harmonisesti. Tulee pettymyksiä ja kipua, unelmat särkyvät.

20130622-221833.jpg

Mielikuvitusmaailmaan on niin helppo sukeltaa kun oma elämä tuntuu raskaalta, epäoikeudenmukaiselta. Varmaan se on ihan hyvää ja terapeuttistakin silloin tällöin. Mutta jos oma elämä jää lopulta elämättä haavemaailman tähden, jotain on pielessä. On mukava nauttia prinsessahäistä ja olla fiiliksissä hetken, mutta sieltä on palattava arkeen ja omaan elämään - vähemmän kuninkaalliseen.

Vaikka toisaalta, meilläkin mahdollisuus olla Kuninkaan lapsia. Elää elämää yllätyksiä täynnä. Ei ole vain satua ja haavetta tavoitella onnellista elämää. "Anokaa niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan". Jonakin päivänä huomaat, ettei pahin tapahtunutkaan, sillä Hän tahtoi sinulle hyvää. Hän, jonka olemus ja nimi on Rakkaus. Jumala itse katselee sinua hymyillen, tahtoo pyyhkiä kyyneleet silmistäsi ja antaa sinulle hyviä lahjoja.  Miksi sitä niin vaikeaa uskoa, että pitää yrittää omin avuin tavoitella parempia?

Minulla vain tämä yksi elämä, ainutkertainen. Käsitänkö sen, vai kuluuko päiväni marisemiseen, kadehtimiseen, haaveiluun. Tämä elämäni satu on totta ja minulla mahdollisuus vaikuttaa juonen kulkuun. Vaikkei aina siltä tunnu. Korkeimman kädessä on kaikki. Ja kerran minäkin Kuninkaan tyttärenä kaikkien aikojen juhlissa mukana. Mutta jo sitä ennen ELÄN ja kiitän ja nautin juuri tästä elämästä joka minulle suotu, kaikkine rosoineen, särmineen. Etkö sinäkin?

torstai, 2. huhtikuu 2015

Via Dolorosa

Mitä lähemmäksi Pääsiäinen tulee, sitä lähemmäksi minua tulet Kristus, sitä syvemmin minua koskettaa se, mikä sinussa oli ihmistä,  kuolemaa kohti kulkevaa.

Mitä lähemmäksi Pääsiäinen tulee, sitä vakavammin mietin, kulkeeko tie ihmisyyteen aina Golgatan kautta. Sinnekö on mentävä löytääkseen totuuden ihmisestä ja Jumalasta? Sieltäkö vasta alkaa toivon väylä? Onko valon lähde siellä, missä ei näy taivasta eikä vastausta?    

 -Pia Perkiö

Voi miten minua lohduttaa se, että sinä Jeesus olet elänyt ihmisen elämän. Sinä tiedät ettei elämä aina ole helppoa. Sinä tiedät mitä on tuntea kipua, tuskaa, ahdistusta, yksinäisyyttä. Sinä tiedät miltä tuntuu olla hyljätty, vihattu, yksinjätetty. Sinä tunnet minun pimeyteni ja toivottomuuteni. Sinä näet kaiken, mutta et tuomitse. Se on ihmeellistä, se murtaa minut. Niin paljon on sinun seuraajissakin niitä, jotka sanovat rakastavansa, mutta keräävät kiviä taskuunsa heittääkseen niitä tarvittaessa. Sinä Jeesus pesit opetuslastesi jalat Kiirastorstaina osoittaaksesi palvelijan esimerkin. Osoitit että suurin on se, joka palvelee. Herra, anna anteeksi, että minun on usein niin vaikeaa suostua palvelijaksi. Auta minua nöyrtymään sinun rakkautesi alla.

Sinä Jeesus kuljit ihmisen tien. En voi ymmärtää rakkautesi määrää. En voi käsittää miten suuri Jumala meillä on, kun hänellä on varaa tulla niin pieneksi ja halveksituksi. Sydämeni täyttyy kiitollisuudesta kun ajattelen Jumalan rakkautta. Kuinka Jumala tahtoo JOKAISEN pelastuvan. Hän kärsi itse rangaistuksen voidakseen pelastaa meidät.

Jumala tuntee tuskien painon.

Hänkin kaatui ristinsä alla.

Hän tietää kyllä, että ei ole voimaa

voimattomalla.

-Pia Perkiö

Voi miten Jeesus mahtaakaan surra niitä, jotka luulevat pelastuvansa omillaan, niitä, joille Jumalan rakkauden lahja ei kelpaa. Hän tekee kaikkensa vetääkseen jokaisen luokseen. Sillä mitään hirveämpää ei voi olla kuin ikuinen ero Jumalasta.

Katson vavisten rosvoja ristillä

niin lähellä Kristuksen sydäntä.

Kumpi minä, kummalla puolella?

Se katkera vai armon tarvitsija?

-Pia Perkiö

torstai, 2. huhtikuu 2015

Vain rakkaus jää


Jörg Zink kirjoittaa:
Vaikka minä puhuisin kauniita sanoja hellyydestä ja rakkaudesta,
mutta ajattelisin ennen kaikkea sitä rakkautta,
jota tahtoisin itse saada toiselta,
enkä niinkään tätä toista, jota rakastan, silloin olisin vain itsekeskeinen egoisti.
Sillä rakkaus saa tekomme kestämään Jumalan silmissä.
Pysyväistä saavat aikaan ne, jotka rakastavat!

Rakkaus on katoamaton. Kaikki mitä me puhumme, hukkuu tuuleen.
Kaikki mitä me tutkimme ja pohdimme, unohdetaan.
Meidän tietomme on vain sirpaleita, puheemme Jumalasta vain sirpaleita.
Kun meidät ottaa vastaan Täydellinen, me saamme jättää sirpaleet taaksemme.

Yhtä ja toista me jo täällä ymmärrämme.
Mutta kerran me tunnemme sillä selkeydellä,
jolla Jumala tuntee meidät.
Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Usko on muuttuva näkemiseksi, toivo on muuttuva kiitollisuudeksi.
Mutta rakkaus pysyy rakkautena iankaikkisesti.
Siis sen, mikä pysyy tässä ajassa ja tämän maailmanajan jälkeen
rakentavat ne, jotka rakastavat.


Herra, kiitos siitä että sinä itse olet rakkaus. Kiitos, että olet näyttänyt että tärkeintä ei ole se mitä me saamme aikaan tai mitä me omistamme, vaan se että me rakastamme.  Anna rakkautesi vallata elämämme ja olemuksemme niin, ettemme enää toimisi itsekkyydestä ja omanedun tavoittelusta käsin vaan rakkaudesta. Aamen.
 

perjantai, 19. joulukuu 2014

Mikä on Joulurauhasi hinta?

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa eräässä Helsingin suurimmista kauppakeskuksista. Tuo reissu oli monella tavalla silmiä  ja mieltä avartava. Olin haaveillut ostavani viimeiset lahjat tuolta tavaraparatiisista, mutten loppujen lopuksi ehtinyt ostaa kuin yhden lahjan.

Valuin hitaaasti eteen päin  vaeltavan  ihmisjoukon perässä ja ihmettelin mistä nämä kaikki ihmiset ovat tänne juuri nyt eksyneet. Ihmiset kantoivat valtavia kasseja ja penkoivat tavararöykkiöitä. Kaupat olivat jo alentaneet hintoja, jotta ihmiset heltyisivät ostamaan enemmän joululahjoja. Pari tuntia jaksoin tungoksessa kierrellä kunnes olin henkisesti ihan poikki.. Oli pakko päästä ulos raittiiseen ilmaan. Meteli ja valtava tavaranpaljous tuntui ahdistavalta. Mietin mielessäni mihin nuo kaikki tavarat mahtuvat.. Kuka ne kaikki tarvitsee.. Ja miten
paljon jätettä niistä syntyy..


Yhtäkkiä muistin miksi olimme muuttaneet Helsingistä maalle. Juuri tämä ryysis ja tungos kaikkialla oli yksi iso syy maallemuuttoomme. Oli väsyttävää kun joka paikkaan piti jonottaa. Omaa rauhaa ja hiljaisuutta ei löytynyt edes lenkkipolulta. Sielläkin sai väistellä vastaantulevia, jotka etsivät luonnonrauhaa ja hiljaisuutta samasta paikasta.

Siinä tavaranpaljoutta ihmetellessäni kävi mielessä ajatus: tätäkö Joulu pohjimmiltaan on? Että ostamme suurella rahalla lahjoja turvataksemme itsellemme ja tuttavillemme hyvän joulumielen. Mikä on joulurauhan ja ilon hinta?

Vastaan itse, että hinta on monelle hyvin korkea. Jopa liian korkea. Monelle riittää, että Joulu on vain pinnallinen juhla, jossa ruoka, juoma ja lahjat ovat pääosassa läheisten kohtaamisen lisäksi. Toki nuo kaikki ovat tärkeitä asioita, mutta jotakin olennaista puuttuu jos siinä on KAIKKI. Itse en osaa kuvitella Joulua ilman sen hengellistä sanomaa ja merkitystä. Enkä itseasiassa koko elämää. Mitä järkeä täällä olisi elää, vain materiaa keräten, uralla edeten ja nauttien niin paljon kuin mahdollista jos koko elämä olisi siinä?

En jaksaisi elää, jos en tietäisi, että on enemmän. Että on Jumala, joka on luonut tämän maailman ja minutkin tänne siksi, että elämälläni on Tarkoitus. Elän hänen suunnitelmassaan ja paras osa tuota suunnitelmaa on vasta tämän elämän jälkeen. Mitä järkeä missään olisi jos me olisimme täällä vain sattumalta?? Ei mitään. Monelle tämä on kuitenkin totuus. Siis se, että olemme täällä sattumalta eikä mitään Jumalaa ole. Silloin on ymmärrettävää, että elämän sisältöä etsitään nautinnoista, rahasta, huvituksista, MATERIASTA. Väitän että tässä etsinnässä kaiken mammonan keskellä loppupeleissä sydämeen jää kuitenkin tyhjyys jos ei ole yhteyttä Jumalaan. Tästä tyhjyydestä laulaja Johanna Kurkelakin puhuu eräässä naistenlehden haastattelussa. Hän kertoo, miten shoppailulla yritti täyttää elämänsä tyhjyyttä, kunnes hengellinen todellisuus aukesi ja löytyi mielenrauha.
 
Yhteys Jumalaan tuo mielenrauhan ja tarkoituksen elämään. Sillä jokaisen ihmisen sisimmässä on Jumalan kokoinen aukko, jota ei täytä etelänmatkat, loistelias ura tai miljoonaomaisuus.  Mitään emme saa mukaamme kun täältä lähdemme. Vain se, mitä on sydämeemme talletettu kestää kuolemankin jälkeen.


Mitähän Maria ja Joosef tuumisivat jos eläisivät ajassamme? Kun näkisivät millaiseksi Vapahtajan syntymäjuhlan puitteet ovat muuttuneet.. Mitä sanottavaa heillä olisi ihmisille, jotka stressaavat jouluvalmisteluista ja haalivat "hikihatussa" turhaa tavaraaa toinen toisilleen nurkkiin pyörimään? Varmaan pökertyisivät kaiken hässäkän keskellä ja haukkoisivat henkeään epäuskoisina.

Jos Joulu on vain tässä kaikessa ulkonaisessa, ymmärrän hyvin stressin ennen Joulua. Ymmärrän myös sen, että huonot lahjat voivat pilata koko joulun. Jos ei ole muuta.

Minun jouluni ei mene pilalle vaikkei kaikki valmistelut menisi ihan viimeisen päälle. Miksi ottaa turhaa stressiä ruuasta tai lahjoista..? Kaikki se on vain maallista ja katoavaa. Joulu on enemmän kuin kinkku, laatikot ja lahjat. Minulle riittää se ilo ja rauha joka tulee Joulunsanoman äärelle hiljentymisestä. On toki ihana katsella lasten riemua paketteja avatessaan. Mutta kaikista ihaninta on kuitenkin tuntea sydämessään rauha ja ilo, jonka Vapahtajan tunteminen antaa. Siinä on joulun todellinen salaisuus. Tämä on arvokkain aarre minkä ihminen voi omistaa. Ja väitän, että kun tämän aarteen saa omakseen, maistuvat ne jouluherkutkin paremmilta ja lahjat tuntuvat arvokkaammilta. Sillä on löytynyt todellinen SYY juhlaan ja iloon! Joku muu (Herrani) on valmistanut Joulun minulle. Minun tarvitsee vain avata sydämeni ja ottaa vastaan. Siksi nautin ilolla ja Herraani kiittäen jouluherkuista ja rakkaitteni seurasta.

Toivon, että sinäkin löytäisit Joulun salaisuuden ja koko elämän syvimmän Totuuden, Jumalan rakkauden Jeesuksessa. Jumala antoi ainoan Poikansa syntyä maailmaan, jotta sinulla olisi Elämä iankaikkisesti. Jeesus kärsi ja kuoli ristillä, jotta sinä saisit olla vapaa ja onnelllinen Jumalan lapsi matkalla taivaankotiin, jossa on kaikkien aikojen JUHLAT! Niistä bileistä ei kannata jäädä pois!

Minä väitän, että rikkainta Joulua eivät vietä ne, jotka ovat tuhlanneet eniten juhlavalmisteluihin vaan ne, jotka ovat ottaneet maailman kalleimman lahjan (Jeesuksen) vastaan.

 
PALJONKO SINUN JOULUSI JA JOULURAUHASI MAKSAA?
 
(kirjoitus julkaistu jouluna 2008)

 

sunnuntai, 12. lokakuu 2014

Mielihyvää luonnosta

image.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Syksyinen luonto on nyt kauneimmillaan. Nautin suunnattomasti jokapäiväisistä lenkeistä koiran kanssa etenkin jos aurinko paistaa. Minulle luonnossa liikkuminen on suorastaan terapiaa. Ulkoilu rentouttaa kehon ja mielen. Tykkään myös ulkoilmassa puuhastelusta ja omassa pihassa riittääkin tekemistä. Olen huomannut, että ulkoillessa myös ajatustoiminta aktivoituu eri tavalla. Töiden jälkeen voi prosessoida päivän tapahtumia, joka auttaa henkisen työn kuormituksesta palautumisessa. Monet puheet ja kirjoitukset ovat syntyneetkin luonnossa liikkuessa.

Usein kulkiessani myös rukoilen ja huomaan pian ylistäväni Jumalaa kaikesta hyvästä mitä hän on elämääni suonut. En sano että elämäni olisi vailla huolia tai murheita, mutta olen päättänyt katsoa sitä mikä on hyvin, enkä valittaa tai murehtia jatkuvasti. Tuntuu muuten elämä paljon mielekkäämmältä näin. :)  Myönteisellä ajattelulla, uskolla ja rukouksella on valtava voima. Ajatuksemme muokkaavat todellisuutta. Kun alamme puhua uskon ja rakkauden sanoja, huomaamme että asiat alkavat oikeasti muuttua. Tai vaikka ne eivät aina muutukaan, niin oma asenteemme muuttuu ja meidän on helpompi elää.

image.jpg

Asumme lammen rannassa ja pulahdus veteen piristää kummasti näin lokakuussakin. Olen ajatellut näiden pulahdusten toimivan flunssan karkoittajana ja siksi yritän pitää kiinni tästä hyisestä harrastuksesta syksylläkin. Tässä laajennettu kotimme lammelta päin kuvattuna. Oikealla saunarakennus, jonka ihanista löylyistä on mukava nauttia ympäri vuoden.

image.jpg

Terassikalusteet ovat kastuneet jo muutamaan otteeseen joten saavat kuivua vielä ennen kuin siirrämme ne suojaan talveksi. Lampi ja keltaiset koivut näyttävä kauniilta auringon valossa. Tätä rakasta maisemaa ei väsy katsomaan. Se on kuin ihana taulu, joka vaihtuu vuodenaikojen mukaan. Kuutamoiltoina kuu tekee sillan lampeen. Upeaa katseltavaa!
 

image.jpg

Vesikasvitkin ovat saaneet väriä. Mäntykankaalla kasvaa puolukoita ja mustikoita, joiden varvut värjäytyneet kauniisti. Vesi toimii kauniina kontrastina kasvustolle.

image.jpg

Näkymää toiseen suuntaan, naapuriin päin. Kyllä syksy voi olla kaunis vuodenaika. Parin viikon päästä näkymä varmasti karumpi kun lehdet ovat pudonneet puusta. Luonnolla on oma viestinsä meille eri vuoden aikoina. Mikä voisi olla syksyn viesti? Voisiko se olla: Hiljennä tahtia, pysähdy kuuntelemaan ja katselemaan ympärillesi luonnon kauniita värejä. Älä sure, että kesä on mennyt vaan iloitse siitä että se oli, ja tulee taas uudelleen.

Luontokin tarvitsee lepohetken, että jaksaa taas keväällä aloittaa uuden kukoistuksen. Miksei ihminenkin voisi välillä hellittää, antaa itselleen luvan elää verkkaisemmin.. Poltella kynttilöitä hämärässä ja kuunnellla sisintään.

image.jpg

Näitä rappusia on kipitetty ylös ja alas pitkin kesää. Syksyn tullessa harvemmin.

 

image.jpg

Kotilaituri auringon välkkeessä. Omppu-koiramme tykkää kipittää portaita pitkin usein laiturille katselemaan näkyisikö lammessa sorsia. Kesällä uimaan mennessämme se usein jolkuttaa perässämme ja vahtii uimistamme. :)

 

image.jpg

Tänään oli aivan upea sää tehdä metsälenkki irlanninsetterimme kanssa. On valtavan voimaanuttavaa kävellä luonnossa ja samalla voi ottaa valokuvia muistoksi. Uskon siihen, että kun katsomme kauniita asioita, se vaikuttaa myönteisesti mielialaamme. Sillä mitä katsomme tai kuuntelemme on merkitystä. Kauniit asiat virittävät meidät myönteiselle taajuudelle ja saavat hermostomme rauhoittumaan.

Olen opetellut arjessa voimaantumista niin, että täytän mieltäni asioilla, jotka tuottavat hyvää mieltä. En katsele väkivaltafilmejä tai pornoa, koska ne tekevät mielen likaiseksi. Kauniit esineet, kuvat, romanttiset elokuvat, huumori, luonto ym. sen sijaan nostavat mielialaa.

Meille on annettu vain tämä yksi elämä. Voimme valita miten täytämme aikamme. On jännä asia miten hyvän kirjan lukeminen voi antaa valtavasti energiaa kun taas jonkun tyhjänpäiväisen sarjan tuijottaminen tehdä olon tympeäksi ja voimattomaksi. Oletko huomannut?

image.jpg

Vene odottaa soutajaa.

Minne sinä tänään soudat? Mikä reitti sinua mahtaa tänään odottaa? Millaisia kohtaamisia onkaan edessä.. Jokainen uusi aamu on uusi mahdollisus. Entinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, on vain tämä hetki. Otetaan siitä kiinni.

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte