Odotettu kevät on jälleen saapunut lentävine hiekkoineen ja räntäsateineen. Aurinko lämmittää ihanasti talven kohmettamaa kroppaa ja mieltä. Vapaapäivän aamuna on mukava jäädä ikkunan ääreen istumaan kahvikuppi kädessä katselemaan luonnon heräämistä ja elämää.

Pihalla on miehen pystyttämä ruokintapaikka. Ja mikä kuhina siellä käy! Piha täyttyy aamuisin punaisen, sinisen ja keltaisen eri vivahteista ja sulkien välkkeestä. Peipot, tiaiset, varpuset ja tikat, jopa oravat kuhisevat ruuan kimpussa.

Vapaapäivän rauhassa, kevätkisailua katsellessa muistuu mieleen itselleni tärkeä Matteuksen 6. luvun loppu: "Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa,  eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?"

Minulle, ikuiselle huolehtijalle, teksti on kuin suolaa haavoihin. Nytkin lintuja katsellessa ajatukset siirtyvät tuleviin työtehtäviin, likaisiin ikkunoihin, maksamattomiin laskuihin. Mikä se saa meidät ihmiset aina huolehtimaan kaikesta mahdollisesta? Miksei sitä osaa vain tehdä parhaansa ja elää päivän kerrallaan luottaen, että kaikki järjestyy ilman hirvittävää stressiä ja huolehtimista.

"Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.  Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."

Päätän jälleen kerran opetella luottamaan Jumalaan enemmän. Siihen, että olen turvallisesti hänen kämmenellään ja hän on luvannut pitää minusta huolen. Vaikka täysin huolettomaksi en silti osaa yhtäkkiä heittäytyä. Mutta ehkä vähitellen voin oppia levollisemmaksi esimerkiksi niitä pihamme lintuja katsellen.

Pihamme linnuista puheenollen, mieheni muistutti etteivät ne siemenet linnuille itsestään ilmestyneet. Mieheni kantoi kaupasta talven aikana 60 kiloa pikku naposteltavaa höyhenpeitteisille ystävillemme.

Jumala toimii maailmassa meidän kauttamme. Ehkäpä sinä ja minä voisimme joskus olla keventämässä jonkun lähimmäisemme taakkaa. Jos me ottaisimme  todesta Jeesuksen sanat lähimmäisenrakkaudesta, olisi maailma monelle paljon helpompi paikka elää. Omatkin murheet käyvät pienemmiksi kun saa olla avuksi toiselle.

Kaikkien meidän huolehtijoiden voisi olla hyvä hiljentyä tyyneysrukouksen sanoihin:

Jumala suokoon minulle tyyneyttä
hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa, mitkä voin,
ja viisautta erottaa
nämä toisistaan.

Levollista kevätaikaa sinulle!