Me ollaan sankareita kaikki… lauletaan eräässä laulussa. Tunnetko itsesi sankariksi? Tai jos et aivan sankariksi niin tunnetko itsesi arvokkaaksi ja tärkeäksi ihmiseksi?

Se miten meitä on kohdeltu lapsena vaikuttaa paljon siihen millaisena itsemme näemme. Jos olemme kuulleet vain negatiivista palautetta, on se voinut muokata minäkuvamme kielteiseksi.

Vaikka menneisyydessä emme olisi saaneet myönteistä palautetta, ei meidän tarvitse silti menettää toivoamme. Jokainen voimme omalla panoksellamme vaikuttaa toinen toistemme hyvinvointiin ja käsitykseen itsestään. Eräs tapa on antaa toiselle myönteistä palautetta. Filosofi Esa Saarinen puhuu sankaruusnapeista. Kun vaimo onnistuu peruuttamaan auton taskuparkkiin - voi mies sanoa: " tosi hienosti sait auton parkkiin" ja näin hän samalla painaa sankaruusnappia vaimossaan.

Yleensä me vain löydämme toisistamme ne negatiiviset napit: "Etkö sinä koskaan voi viedä roskapussia" tai "aina sinä teet noin.." Kuulostaako tutulta? Ikävän asiankin voi oppia sanomaan kotona vähemmän ikävällä tavalla, jopa myönteisesti. On eri asia sanoa: "aina minä saan korjata sun likaisia vaatteitasi lattialta" kuin "mukavaa kun veit viimeksi likaiset vaatteesi pyykkikoriin!"

Työpaikallakin olo kohenee huomattavasti kun ilmapiiri on aurinkoinen. Voisitko ajatella että sinä joskus hymyilisit ja sanoisit jotakin mukavaa sille aina nyrpeälle naamalle sen sijaan että odotat hänen tekevän aloitteen? Vaikka: "kun sinua katsoo, tulee niin keväinen olo!" Hassua, että tulee itse hyvälle tuulelle, kun saa toisen iloiseksi. Hyväntuulisuus tarttuu - kokeile vaikka!