Eräs lempipsalmeistani on psalmi 139. Siinä kerrotaan siitä, miten Jumala tuntee meidät jokaisen, näkee meidät joka hetki ja pitää meistä hyvää huolta. Psalmi alkaa näin:

    "Herra, sinä olet minut tutkinut,
        sinä tunnet minut.
        Missä olenkin, minne menenkin,
        sen sinä tiedät,
        jo kaukaa sinä näet aikeeni.
        Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
        perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
        Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
        jota sinä, Herra, et tuntisi.
       Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
        sinä lasket kätesi minun päälleni.
       Sinä tiedät kaiken.
Se on ihmeellistä,
siihen ei ymmärrykseni yllä."


On turvallista elää tietäen että on olemassa Suurempi "Olento", Jumala, Taivaallinen Isäni, joka välittää minusta ja suojelee minua. Hän näkee minut joka hetki ja vartioi jokaista askeltani. Joskus voi elämässä tuntua siltä, Jumalakaan ei välitä. Tulee mieleen, että onko hän unohtanut minut pimeyteen. Psalmi antaa vastauksen tähän:
    
                    "Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
                    minne voisin paeta sinun edestäsi?
                    Vaikka nousisin taivaaseen,
                    sinä olet siellä,
                    vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
                    sielläkin sinä olet.
                    Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
                    tai muuttaisin merten taa,
                    sielläkin sinä minua ohjaat,
                    talutat väkevällä kädelläsi.
                    Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
                    yö peittää päivän valon",
                    sinulle ei pimeys ole pimeää,
                    vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
                    pimeys kuin kirkas valo."

Erityisen kaunis on mielestäni psalmin ajatus siitä, että Jumala on jokaisen meistä jo äitimme kohdussa muovaillut. Kukaan ei ole syntynyt sattumalta tähän maailmaan, vaan Jumalan tahdosta. SInä olet ollut Jumalan suunnitelmissa jo ennen kuin äitisi edes alkoi sinua odottaa. Et ole vahinko, vaan kuulut Jumalan suunnitelmaan. Sinun elämälläsi on tarkoitus ja sinulla on tehtävä tässä maailmassa. Jumala on määrännyt meidän elinpäivämme. Tämä ajatus on lohduttanut minua kun olen surrut läheisiäni, jotka ovat kuolleet nuorena. Jostakin syystä toiset meistä saavat enemmän elinpäiviä kuin toiset. Silti jokaisen elämä on yhtä arvokas. Ja onneksi elämä ei lopu kuolemaan, vaan Jumala on valmistanut omilleen Taivaan kodin, jossa kaikki kipu, tuska ja ahdistus on poissa.

       "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
        äitini kohdussa olet minut punonut.
        Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
        sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
        Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
        olivat kaikki päiväni jo luodut."

Jumalan silmissä olet ainutlaatuinen: IHME! Jumala iloitsee sinusta. Ajatteletko itsestäsi niin, arvostatko itseäsi? Opettele sanomaan itsellesi kuten psalmissa sanotaan:   
                                "Minä olen ihme, suuri ihme,
                                ja kiitän sinua siitä.
                                ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
                                minä tiedän sen."

Sinä olet arvokas, olet Jumalan tekoa. Ei ole ylpeyttä arvostaa ja rakastaa itseään. Kuinka voi rakastaa toista ihmistä, jos  ei rakasta itseään. Älä mittaa omaa arvoasi vertailemalla itseäsi muihin. Näe hyvät puolet itsessäsi. Näe kaikki lahjat ja kyvyt, jotka olet saanut. Ota ne käyttöön ja iloitse niistä.                                     Olet ihme, suuri ihme!

     "Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi,
        Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!
        Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.
    Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani."