Avoimia käsiä edessäni ehtoollispöydässä - valmiina ottamaan vastaan ehtoollisleivän jonka kämmenelle asetan. Joka kerta ihailen ja mielessäni ihmettelen: miten erilaisia käsiä! Millaista rikkautta ne elämästä kertovat.. Paljon enemmän kuin ihmisen kasvot voivat koskaan paljastaa, voivat kertoa hänen kätensä.. Ei ole kahta samanlaista käsiparia.. kaikki erilaisia, erilaisine kokemuksineen. Jokaisessa erilaiset juonteet ja uurteet, syntymässä saadut, elämässä tulleet..

Koskaan muulloin en näe niin paljon ja erilaisia käsiä yhtä lyhyessä ajassa kuin tuossa pyhässä ehtoollishetkessä. Näen vanhojen miesten suuria kouria, jotka ovat tehneet raskaita töitä vuosikymmenten ajan. Työn jäljet koristavat käsiä kauniisti, tekevät käsistä arvokkaat. Näen vanhojen naisten uurteisia käsiä, jotka ovat lypsäneet, leiponeet, pyykänneet, silitelleet lapsenlapsen pehmoisia hiuksia. Tärkeät, rakkaat kädet.. On hyvinhoidettuja nuorten naisten käsiä upeine värikkäine pitkine kynsineen ja sormuksineen. Lapsen suloisia käsiä, jotka tutkineet elämän ihmeitä vasta vähän aikaa.. Reuman tai nivelrikon muovaamia käsiä... Känsäisiä käsiä, jotka eivät ole pelänneet työntekoa.. Arpinen käsi kertoo omaa tarinaansa...Elämä ei ole ollut helppoa..Arvet jääneet muistoiksi kivusta..

Katselen keski-ikäisen miehen isoja kämmeniä ja mietin kuinka hyvät ne ovat olleet raskaissa maatilan töissä tai kala-apajilla. Melkein tekisi mieli sanoa: "noilla käsillä on ollut hyvä tehdä töitä! " Vieressä hennot naisen kädet, joissa vielä jälkiä mustikankeruusta. Sininen väri ei ole täysin irronnut edellisen päivän metsäreissun jäljiltä.. Toiset kädet vapisevat, vievät epävarmasti leivän suuhun.. toiset ovat kesähelteen kauniisti ruskettamat..

Käsiä katsellessa ihmettelen kuinka jokainen käsi kertoo tarinaa eletystä elämästä. Joskus tekisi mieli koskettaa ja siunata noita niin erilaisia käsiä.. Siunata ja kiittää tehdystä työstä.. Varsinkin niitä vanhoja uurteisia käsiä tahtosin siunata, isänmaan edestä työtä tehneitä tahtoisin erityisesti kiittää.. Tahtoisin myös kertoa miten paljon arvostan menneiden sukupolvien työtä.. Hassua, miten liikutus valtaa mielen käsiä katsellessa.. Muistan oman mummoni rosoiset kädet.. Niin taitavasti ruisleipiä tuvan pöydällä pyörittelivät..... Tai pappani kädet hevosta ohjastamassa...  Ihania, rakkaita muistoja....

Erilaisia käsiä alttarikaiteella- kaikki yhtä arvokkaita Jumalalle.

Jokaiseen käteen saan ojentaa ehtoollisleivän sanoen: "Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu."Olivatpa kätesi työn paljoudesta tai sairaudesta jäykistyneet tai vähän elämää kokeneet - jokainen saa ottaa vastaan Elämän leivän. Sitä ei tarvitse ansaita työllä. Hinta on maksettu ristinpuulla.

Ja taas kädet vaihtuvat alttarikaiteella.. toiset lähtevät töihinsä taas... uudet tulevat.. kertovat omaa tarinaansa.. Ihmeelliset kädet... Mitä kaikkea niillä voikaan tehdä.. niin hyvää kuin pahaa...

Katson omia käsiäni...

Oi Herra, ota käteni käyttöösi.. Suo että ne siunaisivat eivätkä haavoittaisi...

Suo että ne lähimmäiseni parhaaksi toimisivat ja sinua ylistäisivät.