"Jos kiroilet, suusi pestään saippualla", sanoi entinen kansakoulun opettaja. Näin varmasti vuosikymmeniä sitten joskus tapahtuikin. Tämän päivän tapa puuttua samaan asiaan: ilmoitin rippikoulun alussa että kiroilusta on rangaistuksena 10 punnerrusta. Uhkaus tuntui tepsivän ainakin työntekijöiden läsnä ollessa, koska kovin monen ei tarvinnut leirin aikana punnertaa. Kun olin pieni, kotona opetettiin että kirosanat ovat pahojen enkeleiden nimiä. Enhän minä toki halunnut pahoja enkeleitä luokseni kutsua, joten ei tehnyt mieli kiroilla.

Murrosiän kapinassa tuli sitten sekin vaihe, kun piti tehostaa puhettaan monenlaisilla voimasanoilla vanhempien kauhistellessa. Ei sitä nuorena tullut ajatelleeksi, miten rumalta kirosanat varsinkin tyttölapsen suusta kuulostavat. Nyt vanhempana korvaan särähtää puhe, joka vilisee kirosanoja. Tosin olen huvittuneena pannut merkille, että papin läsnä ollessa monet pyrkivät puhettaan siistimään tai ainakin pyytävät anteeksi, jos tulee käytettyä voimakkaampia sanoja. :-)


Kieli on vahva ase. Sanoissa on valtava voima. Ei turhaan puhuta voimasanoista. Emme usein tule ajatelleeksi miten suuri merkitys on sillä, millaista kieltä ja millaisia sanoja käytämme. Saattaa olla että sinulla on mielessä vuosien takaa jonkun läheisen loukkaavat sanat, joita et ole voinut unohtaa. Tiedämme myös, miten hyvältä tuntuu kun rakas ihminen sanoo: rakastan sinua, minulla on ikävä sinua, tai anna anteeksi.

Jaakobin kirjeessä sanotaan: "Kaikki eläimet voi ihminen kesyttää ja onkin kesyttänyt, mutta kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä. Kielellä me ylistämme Herraa ja Isää, ja sillä me myös kiroamme ihmisiä, Jumalan kuvaksi luotuja. Kiitos ja kirous lähtevät samasta suusta. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu."

Niin helposti lipsahtaa huuliltamme pahoja, loukkaavia sanoja, joilla haavoitamme toisiamme. Sanottuja sanoja emme saa takaisin, vaikka kuinka tahtoisimme. Onneksi meillä on kuitenkin mahdollisuus pyytää anteeksi. Kaikki olemme erehtyväisiä ja jokaisen suusta varmasti pääsee joskus "sammakoita".

Vaikka sanat ovat tärkeitä, pelkät sanat eivät riitä. Sanat kaipaavat seurakseen tekoja. Kristillinen uskommekin tulee lopulta näkyviin tekojen kautta. Pelkkä sanallinen todistus ei riitä. Mitäpä jos opettelisimme puhdistamaan suumme likaisista sanoista ja puhumaan kauniita ja rakentavia sanoja toinen toisillemme. Näin voisimme omalta osaltamme luoda ympäristöömme hyvää mieltä ja myönteistä ilmapiiriä. "Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan."

Ja tiedätkö mikä on maailman voimallisin sana? Se on sana Jeesus. Tuon nimen edessä on kaikkien pimeyden valtojen, pahojen enkelien ja jopa kuoleman väistyttävä. Siksi tuon nimen lausuminen tuo elämään turvan olipa tilanne millainen tahansa. Raamattu on täynnä voimallisia Jumalan sanoja, ja siksi sitä kannattaa lukea. Kun Jumalan sanat saavat vaikuttaa elämässämme, on kaikki mahdollista.