Ihastuin tämän ruotsalaisen virsikirjan virren sanoihin; virsi 257

Nyt pelko pois, on merkki salainen,

on nimi suojaamassa matkalla.
Autioon rantaan vaikka tiesi vie,
saat nähdä jäljet rannan hiekalla.

Hän rakastaa, hän kaipaa sinua.
Näetkö että hän on koditon.
Hän tahtoo täällä sinut kohdata,
näin alussa jo päättänyt hän on.

Siis älä pelkää, vaikket näekään.
Purjehdit kohti toivon satamaa.
Ja kerran vielä häntä tunnustat.
Ei vaadi hän, vaan aina rakastaa.

Nyt tietä käyt, yö kerran kirkastuu.
Helmasta Herran tähdet kohoaa.
Siis älä pelkää vaikket näekään,
purjehdit kohti toivon satamaa.
-Y. Eggeborn (suom. Niilo Rauhala)

On ihmeellistä ja ihanaa, kun tietää olevansa Jumalan lapsi ja hänen johdatuksessaan joka hetki. Silloinkin, kun tuntuu että on eksyksissä elämän matkalla. On turvallista taivaltaa, kun tietää mikä on matkan päämäärä. Siksi voi iloiten ja luottavaisena tehdä matkaa pelkäämättä. Anna Vapahtajan astua elämäsi purteen, silloin et pelkää oli myrsky tai tyven.