Voi miten suloista oli katsella lasten odottavia silmiä, kun isä unenpöpperössä, (kesken unien herätettynä :-) availi lahjapakettejaan. Isän liikutus pikkuisten omatekoisten korttien ja lahjojen äärellä herkisti äidinkin mielen. Isä on tärkeä! Ja miten tärkeää on lapsesta kun isi on iloinen ja onnellinen lapsesta ja lapsen itse tekemistä lahjoista. Omien pienokaisten pikkusormilla näpertämät lahjat: ne on kultaa kalliimpia aarteita!

Yhdessä syötiin aamupalaa: pekonia ja munakasta. Siitä isi tykkää! Oli erilainen aamu, oli juhlahetki. Tänä päivänä isi on huomionkohteena. Lapselle huomion ja rakkauden osoittaminen on niin luontevaa. Kunpa me aikuisetkin osaisimme olla yhtä aitoja, osoittaa välittämistämme muulloinkin kuin merkkipäivinä.

Tässä maailmassa  monella on halausvaje. Moni menee äiti Amman halattavaksi suurin odotuksin. Jos saisi harmoniaa elämään tai jotakin muuttavaa voimaa, mitä kukakin etsii.  Rakkauden ja läheisyyden kaipaus on jokaiseen ihmiseen sisäänrakennettu. Me isot ja pienet tarvitsemme läheisyyttä, rakkautta ja hellyyden osoituksia  muulloinkin kuin erityisinä juhlapäivinä.

Läheisyyden osoittaminen ei ole kaikille luonnollista, mutta siihen voi oppia ja opetella. Minä luulen, että jos halaus olisi meille luonnollisempaa, masennuskin vähenisi. On tutkittu juttu, että fyysinen kosketus auttaa masentunutta tai sellaista ihmistä johon ei saa kontaktia sanallisesti esim. sairauden takia. Moni levoton dementiaa sairastava rauhoittuu kosketuksesta. Lämmin kosketus tuo turvan kuten pienelle lapselle.

Herra, opeta meitä olemaan toisiamme lähellä ja jakamaan sinun rakkauttasi ja hellyyttäsi toinen toisillemme. Anna meidän tänäkin päivänä nähdä ne ihmiset lähellämme, joille voimme sanoa rohkaisevan sanan tai antaa lämpimän halauksen. Varjele meitä myös väärältä ja haavoittavalta kosketukselta. Kiitos että sinun rakkautesi voi parantaa ja eheyttää meitä.