Onko olosi ollut viime aikoina otsakkeen kaltainen: nukkuneen rukous? Minä luulen että suurin osa Suomen kansasta vastaisi kysymykseen myönteisesti. Kyllä syksyn harmaus ja pimeys on  kietonut verhoonsa niin tienoon kuin ihmiset, että välillä tuntuu kuin itsekin olisi puolinukuksissa pitkin päivää. Otsikko kuvaa siis aika hyvin myös omia fiiliksiäni viime viikkoina. Hassulta tuntuu, että keskellä tätä pimeyttä ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on "valvokaa". Vieläkö pitäisi valvoa, kun jo muutenkin väsyttää ja ylimääräiset päiväunet tekisivät terää?

Raamatussa puhutaan monessa kohdassa valvomisesta. Kyse ei kuitenkaan ole yöunien vähentämisestä vaan hengellisestä valvomisesta. Jeesus sanoi Getsemanen puutarhassa nukahtaneille opetuslapsilleen: "Valvokaa ja rukoilkaa ettette joutuisi kiusaukseen." Kolossalaiskirjeessä sanotaan: "Rukoilkaa hellittämättä, valvokaa rukoillen ja kiittäen." (Kol. 4:2) Efesolaiskirjeessä: "Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta." (Ef. 6:18) Usein valvominen raamatussa siis liitetään rukoukseen. Unessa rukoileminen olisikin hankalampaa. Tosin tunnustan usein nukahtaneeni kesken iltarukoukseni. Onkohan se sitten sitä nukkuneen rukousta? :-)

Tosiasia on, että samalla tavoin kuin väsyneenä voi nukahtaa kesken tv-ohjelman, niin hengellisessä elämässäkin on mahdollista uupua tai jopa nukahtaa. Ehkä siksi raamatussa niin monessa kohdassa muistutetaan valvomisen tärkeydestä. Nukahtaminen hengellisessä elämässä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaiken maallisen puuhastelun keskellä Jumalasuhde jää paitsioon. Iltarukous tai rukoileminen on saattanut unohtua. Jollakulla saattaa takana olla pitkäkin aika, jolloin Jumalaa ja hänen läsnäoloaan tai merkitystä omassa elämässä ei ole tullut ajateltua laisinkaan. On vain porskuttanut menemään. Tällöin voidaan sanoa ihmisen olevan hengellisesti unessa. Tämä on vaarallinen tila raamatun mukaan. Sillä elämämme täällä maan päällä ei jatku ikuisesti. Raamatussa kerrotaan siitä, miten Jeesus saapuu maailmaan toisen kerran ja noutaa omansa kotiin. Silloin on vaarallista olla unessa. Sillä vain ne, jotka ovat hereillä pääsevät Jeesuksen mukaan.

Kristittyjen olisikin hyvä muistaa, että todellinen kotimme ei ole täällä maan päällä vaan olemme matkalla taivaaseen. Jos päämäärä unohtuu, helposti puuhastelemme vain maallisissa asioissa emmekä olekaan valmiina kun Herramme tulee noutamaan meitä. Kristityn tulisi elää niin että olisi joka hetki valmis lähtemään tästä elämästä. Emme saisi kiintyä liikaa tämän maailman asioihin, sillä ne ovat vain väliaikaisia . 

Hengellinen valvominen tarkoittaa sitä, että elämme lähellä Jeesusta. Kuuntelemme hänen ääntään ja kyselemme hänen johdatustaan elämässämme. Emme kiinny niin tämän maailman asioihin että unohdamme Jumalan.  Joskus Jumala sallii elämäämme vaikeita asioita, koska ne saavat meidät huutamaan häntä avuksi ja kääntymään hänen puoleensa. Ainakin minulle Jumala joutuu joskus vaikeuksien kautta muistuttamaan: "Satu, sinä tarvitset minua elämääsi, et pärjää yksin." Tämä on Jumalan lempeää herättelyä, jotta en aivan nukahtaisi ja häntä unohtaisi.

Miten on sinun kohdallasi? Oletko hereillä vai unessa? Kuuletko Jeesuksen äänen? Oletko jo hänen ystävänsä? Onko sydämessäsi varmuus että olet matkalla taivaan kotiin? Jos et ole varma näistä asioista, pyydä nopeasti Jeesusta sydämeesi asumaan. Silloin sinun ei tarvitse pelätä miten sinulle käy kun hän palaa kirkkaudessaan noutamaan omiaan kotiin.


Jumala valaiskoon sinun elämäsi polkuja syksyn pimeydestä huolimatta.

Ilo voi asua sydämessä, vaikka olisikin muuten hämärää,

koska tietää olevansa Jumalan lapsi ja turvallisesti hänen kämmenellään

mitä tahansa edessä onkaan.