Suoriuduin "kunnialla" äskettäin tilanteesta, josta en olisi uskonut selviäväni. Kun tehtävä minulle annettiin, sanoin heti etten pysty siihen. Eräs ystäväni, joka minua tehtävään kysyi, ei kuitenkaan hyväksynyt vastaväitteitäni vaan totesi: "Satu, minä tiedän että sinä pystyt siihen!" Yritin keksiä toinen toistaan hurjempia tekosyitä miksi en missään tapauksessa uskaltaisi ryhtyä hänen ehdottamaansa tehtävään. Mutta ystäväni vain hymyili ja sanoi näkevänsä minun kykyni ja TIETÄVÄNSÄ, että minulle tehtävä ei olisi ylivoimainen. Hän ikään kuin näki minussa sellaisia ominaisuuksia, joita en itse uskonut itsessäni olevan. Ystäväni sai lopulta minut suostumaan tehtävään ja olen siitä iloinen. Ajattelen, että ystäväni tuki ja USKO kykyihini siivitti minut läpi harmaan kiven ja mahdottomalta tuntuvan tehtävän. Kiitos sinulle ystäväni! Kiitos että uskoit minuun.

ROHKAISEMISESSA on suuri voima. Pienelle lapselle on tärkeää, että vanhemmat uskovat häneen. Että vanhemmat näkevät lapsensa ainutlaatuisuuden ja kannustavat lasta niissäkin asioissa joita lapsi ei vielä hallitse. Näin lapsen itsetunto kasvaa ja hän rohkenee kokeilla sellaisiakin asioita, joita ei vielä osaa. Jos sen sijaan vanhempi ei ole koskaan tyytyväinen lapsen suorituksiin vaan vaatii aina enemmän, lapsi kokee ettei hän kelpaa eikä riitä. Tällaisessa ilmapiirissä kasvaneen lapsen on vaikea aikuisenakaan luottaa itseensä ja kykyihinsä. Hänestä saattaa tulla ns. alisuoriutuja, joka asettaa riman elämässä aina tarpeeksi matalalle, jottei vain epäonnistuisi.

Monella saattaa olla käsistys Jumalastakin pelottavana tyrannina, joka vain vaatii  mahdottomia suorituksi, täydellistä kristillisyyttä, synnitöntä elämää tai jatkuvia uskonnonharjoituksia. Raamattu vakuuttaa, että Jumala on rakkaus. Hän rakastaa meitä. Hän tahtoo, että olisimme yhteydessä häneen, koska hän tahtoo meille elämässämme hyvää. Jumala on tehnyt meistä jokaisesta ainutlaatuisia yksilöitä erilaisine kykyinemme ja taitoinemme. Jumala näkee meissä myös ne piilossa olevat mahdollisuutemme joita emme itse vielä havaitse. Jumala tahtoo että voisimme rohkeasti uskaltautua olemaan juuri se, joksi hän meidät loi. Jos välillä mokaamme, ei maailma siihen kaadu. Kävelemäänkin opitaan siten, että välillä kaadutaan ja taas noustaan ylös.

Minä pelkäsin nuorempana yli kaiken esitelmien pitoa ja muita tilanteita joissa piti olla esillä. Lukiossakin pelko oli vielä niin suuri, että äidinkielen opettajani vapautti minut suullisista esityksistä. Tuntuikin aivan hullulta, että koin Jumalan johdattavan minua teologiaa lukemaan. Ajattelin etten kyllä koskaan uskalla papiksi ruveta esiintymiskammoni tähden. Jollakin tavalla ja rukousten voimalla selvisin läpi yliopisto-opiskelun. Monet sanoivat ettei jännitys näy, vaikka minun oli sitä vaikeaa uskoa. Eräänä sunnuntai-iltana olin sanan ja rukouksen illassa. Siellä eräs nainen todisti siitä, miten Jumala oli vapauttanut hänet esiintymisjännityksestä. Hän puhui kirkossa monen sadan ihmisen edessä vaikkei aiemmin ollut kuulemma kyennyt avaamaan suutaan, vaikka paikalla oli ollut vain kourallinen ihmisiä. Tuota naista kuullessani tuntui kuin Jumala olisi kuiskannut minulle: "Satu, uskotko että minä voin tehdä saman sinulle?" Jotakin tapahtui minulle tuossa hetkessä. Aloin ensimmäistä kertaa uskoa siihen, että ehkä voisin jonakin päivänä jossakin pienessä seurakunnassa toimia pappina.

Jumalan tiet ovat ihmeelliset. Hän alkoi eheyttää minua sisäisesti ja vähitellen pelkoni kutistuivat. Jännitän yhä jonkin verran esiintymisiä, mutten niin paljon ettenkö selviäisi työstäni. Olen myös oppinut enemmän luottamaan itseeni ja Jumalaan. Jumala on myös antanut  rinnalleni ihmisiä, jotka ovat tukeneet ja rohkaisseet minua, antaneet positiivista palautetta. Näistä ihmisistä olen todella kiitollinen Taivaan Isälle.

Tällaisiksi rohkaisija-ihmisiksi mekin voimme tulla, kun opimme kannustamaan toinen toisiamme. Emme aina tiedä miten tärkeää se voi jollekin olla. Eiköhän aleta rohkaista toinen toisiamme, jotta Jumalan antamat moninaiset lahjat tulisivat paremmin käyttöön.

Eräällä kurssilla koin koskettavana hetken kun jokaiselle kurssilaiselle laulettiin vuorotellen seuraava laulu.

"Kun Jumala sanallaan sinutkin loi,
hän tarkoitti samalla näin:
SÄ ARVOKAS OOT, SÄ OSAAT JA VOIT.
MÄ TUOLLAISNA RAKASTAN SUA."