Eilen koimme perheeni kanssa iloisen yllätyksen kun läheiset sukulaisemme soittivat yllättäen tulevansa käymään. Ensin olin vähän harmissani, kun kuulin heidän olevan jo parinkymmenen minuutin päästä meillä. Harmini syyt olivat: 1) olin juuri aikeissa kömpiä päivänokosille uuden pehmoisen peittoni alle :-) ja 2) meillä vallitsi alakerrassa pieni kaaos. Olimme viettäneet leppoisaa Joulupäivää ja lasten lahjat lojuivat iloisena sekamelskana olohuoneessa. Ryhdyin pikaisesti vähän järjestelemään paikkoja eikä väliin jääneet päivänokosetkaan enää harmittaneet kauan. Oli mukava sytytellä ulkotulia ja kynttilöitä sisällekin vieraita valaisemaan. Jälleennäkeminen oli riemullinen. Jotenkin tuntuu että mukavamman siitä teki oikeastaan se, että vierailu oli meille yllätys. On ihanaa tulla yllätetyksi näin! Kiitos kun kävitte. Tulkaa pian uudestaan. Rakkaiden ihmisten seurassa rentoutuu, koska saa olla oma itsensä. Tietää olevansa hyväksytty sellaisena kuin on.

Joku on joskus sanonut, että elämä yllättää. Itse ajattelen, että usein Taivaan Isäkin yllättää meidät ihanilla pienillä asioilla, joita keskellä päivää tai elämää kohtaamme. Jumala ei ole (toisin kuin monille on opetettu) ankara ja vihainen Jumala, joka vain vahtii laiminlyöntejämme ja sitä miten käyttäydymme, vaan hän on rakastava isä.

Raamatussa sanotaan että Jumala antaa lapsilleen hyviä asioita. Luukas kirjoittaa evankeliumissaan: "Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.  Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen,  taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"  (Joh. 11:9-12)

Ehkä sinä olet pettynyt ihmisiin jo niin monta kertaa ettet enää jaksa tai halua uskoa heihin. Moni on joutunut jo lapsesta saakka pettymään niihin kaikista rakkaimpiinkiin. Niihin, joiden pitäisi rakastaa ja pitää huolta, mutta jotka lyövät tai hylkäävät. Se on jättänyt sieluun syvät arvet, jotka eivät ole kasvaneet umpeen vuosienkaan saatossa. Muistan itse miten yhdessä elämän vaiheessa minun oli hirvittävän vaikeaa uskoa, että minulle voisi tapahtua elämässä mitään hyvää. Tuntui että olin saanut "huonot kortit joilla elämässä pelata".

Jumalan avulla aloin onneksi vähitellen käsittää, että minulla oli elämässä toivoa, koska Jumala oli elämässäni mukana. Hänelle on kaikki mahdollista. Hän antoi minulle Pyhän Henkensä (kuten tuossa raamatunkohdassa luvataan) voimaksi ja turvaksi elämässäni. Se tarkoittaa sitä, että Jumalan Henki on sisimmässäni, hänen läsnäolonsa on minussa koko ajan. Ihmeellistä!! Minun ei tarvitse olla yksin tai vain oman voimani ja viisauteni varassa.

Jumala osoitti minulle, että vaikka olin kokenut raskaita ja vaikeita asioita ja tullut väärinkohdelluksikin, niin hänellä oli varattuna minulle tulevaisuus ja toivo. Menneet olivat menneitä, niihin ei tarvinnut jäädä. Alussa ei ollut helppoa uskoa tähän, mutta askel askeleelta uskoni vahvistui ja aloin nähdä elämäni mielekkäänä. Kuulin Jumalan rakastavan Pyhän Hengen äänen sisimmässäni ja se vakuutti minulle jatkuvasti kuinka rakas ja arvokas ihminen olen. Näin aloin eheytyä sisäisesti. Jumalan avulla pystyin käsittelemään menneitä pettymyksiä ja antamaan anteeksi loukkaukset. Sain kulkea pimeydestä valoon.

Tästä johtuen minua erityisesti koskettaa ja puhuttelee yksi Joulun ajan profetioista. Se Jesajan teksti, jossa sanotaan: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus." Olen vaeltanut vuosia pimeydessä ja kulkenut kuoleman varjon maassa, siksi näen nyt kirkkauden selkeämmin. Olen kokenut, ettei niin synkkää pimeyttä ole, etteikö Jumalan kirkkaus voisi sitä valaista. Ja myös että mitä pimeämpää on, sitä kirkkaammin pienikin liekki pimeydessä loistaa.

T
iedätkö: Jumala tahtoo yllättää sinutkin. Hän tahtoo antaa sinulle hyviä asioita elämään. Hän tahtoo tuoda sinulle elämään valon ja toivon. Puhun kokemuksesta, sillä oli aika jolloin olisin tahtonut kuolla koska minulla ei ollut toivoa tai syytä elää.

Jumala ei tahdo että sinä kärsit, vaan että sinä koet yltäkylläistä elämää hänen yhteydessään. Mikään maallinen asia ei voi sinulle tuoda tätä yltäkylläisyyttä, joka Jumalan tuntemisesta ja hänen läsnäolostaan elämään tulee. Hänen rauhansa kantaa suurimmissakin myrskyissä ja suurinta on että elämälle tulee oikea suunta. Yhtäkkiä ymmärtää, ettei ole täällä palloilemassa vain sattuman oikusta vaan on Jumalan lapsi ja matkalla Isän kotiin.

Jeesus sanoo: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua ei kulje pimeässä
vaan hänellä on elämän valo." (Joh. 8:12)