Joulun mentyä voin kiitollisena todeta, että joulupukki toi kivoja lahjoja, joista on ollut iloa perheen kanssa. On pelattu lautapelejä ja nautittu yhteisestä ajasta. Ollaan myös ehditty kierrellä alennusmyyntejä  ja löydetty tarvittavia varusteita ja vaatteita, joita nyt saa huokeaan hintaan. On löytynyt mm. pojalle luistimet ja kenkiä jokaiselle. Mieli on hyvä kun saa edullisesti. Miekin raaskin vihdoin ja viimein hankkia itselleni (tai oikeastaan mies osti :-)  suksipaketin. Elämäni eka kertaa ostin myös hiihtopuvun kun edullisesti sain. Ja kyllä tänään sitten kelpasi hiihdellä Aholahden hyvillä laduilla. Hyötyostoksia, ei mitään törsäämistä. :-) Mulla kun on jostain syystä ollut aina vähän huono omatunto siitä, jos ostan jotain muka turhamaista. Siis sellaista mitä en välttämättä tarvitse.

Lahjoja on elämän aikana saatu monenlaisia, mutta tärkein lahja jonka voi toiselle antaa on mielestäni kuitenkin AIKA. Vaikka lapselle antaisi viiskymppisen käteen, ei se korvaa yhteistä aikaa vanhempien kanssa. Minusta on hullua kun puhutaan laatuajasta. Eikö kaikki aika joka meille on annettu ole laatuaikaa? On meidän oma valintamme miten meille annetun ajan käytämme. Ymmärrämmekö todella miten ainutlaatuinen lahja on elämä, jonka Taivaan Isä on meille suonut. Jokainen uusi päivä on suuri lahja ja mahdollisuus.

Perheellinen voi miettiä viettääkö aikaa lastensa kanssa vai tekeekö pitkiä työpäiviä ja yrittää lievittää syyllisyyttään kalliilla lahjoilla? Aina valinta ei ole toki meidän. Itse olisin ollut kotona lasten kanssa kauemmin jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Asunto-, opinto- ja autolainoja maksava vanhempi ei pärjää hoitorahalla, joka on todella minimaalinen. Eikä työelämässä välttämättä oteta huomioon sitä, että perheellinen tarvitsee aikaa perheelleen. Tärkeintä on usein työpaikan etu ja panos jonka työntekijä antaa tarvittaessa vaikka ylityötunteina. Usein tällaisessa ristiriitatilanteessa voi tuntua ettei ole vaihtoehtoja. On painettava töitä, jottei työpaikka mene ja yritettävä lomalla sitten viettää sitä laatuaikaa perheen kanssa.

Mitä se laatuaika sitten on? Onko se jotain erikoista tekemistä, etelänmatkoja tai suurella rahalla hankittuja huippuelämyksiä? Väitän että ei. Enkä tarkoita sitä, että edellisissä asioissa sinäänsä olisi mitään pahaa. Toki on mukava viettää aikaa perheen kanssa uusissa maisemissa, mikäli siihen on varaa. Omalla kohdallani etelänmatkat koko perheen kanssa eivät ole olleet mahdollisia, mutta en usko silti lasteni jääneen mistään paitsi. Olemme matkailleet kotimaassa ja harrastaneet monenlaisia aktiviteetteja yhdessä. Mukavaa on ollut ja kaikki olemme nauttineet!

On ihanaa nähdä miten onnellinen ja tasapainonen lapsi on, kun hän saa aikuisen täyden huomion. Olkoon kyse sitten yhdessä pelaamisesta, piirtämisestä, hiihtämisestä tms. Kun vain lapsi kokee olevansa mukana ja huomioitu. Lapsi tarvitsee vanhemmiltaan tunteen siitä, että hän on ainutulaatuinen ja tärkeä. Niin tärkeä, että aikuinen unohtaa omat tekemisensä ja keskittyy täysillä lapseen. Tätä tunnetta ei voi ostaa rahalla. Sen voi osoittaa sillä, että viettää aikaa lapsen kanssa ja tekee asioita jotka ovat lapselle tärkeitä.

Sama pätee mihin tahansa suhteeseen, olkoon kyse Jumalasuhteesta tai suhteesta puolisoon. Se, että tahdon viettää aikaa läheiseni kanssa on suurin rakkaudenosoitus. Kallis kultasormus lämmittää varmasti monen naisen mieltä, mutta enemmän lämmittää aviomiehen läheisyys. Jumalakin iloitsee siitä, että tahdomme etsiä hänen läheisyyttään ja läsnäoloaan kaiken kiireemme keskellä. Tuossa läsnäolossa on vielä se ihmeellinen vaikutus, että sitä alkaa kaivata yhä enemmän mitä enemmän pyhään ilmapiiriin antautuu. Ja vähitellen Jumalan rakkaus alkaa muuttaa meitä. Sen jälkeen arvomme ja asenteemme asettuvat oikealle kohdalleen ja voi olla että alamme nähdä selkeämmin myös elämän suurimmat aarteet. Ehkä vähitellen huomaamme että tärkeintä elämässä ovat ihmissuhteet ja työ tulee vasta sen jälkeen. Ehkä vähitellen huomaamme myös, että koko elämämme on Jumalan varassa ja jokainen uusi päivä on suuri lahja häneltä.

Jumala antakoon meille viisautta jakaa aikamme oikein tulevanakin vuonna.
Yhtään hetkeä emme saa takaisin. Siksi tarttukaamme hetkeen, joka meille on suotu.

Carpe diem ystäväni!

"Herra sinä olet meidän turvamme polvesta polven. Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä jos voimamme kestää. Opeta meille miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen. Ravitse meitä armollasi joka aamu niin voimme iloita elämämme päivistä. Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt. (psalmista 90)