Lomalla kun ollaan yhdessä perheen kanssa monta päivää putkeen, niin välillä tunteet kuumenee niin lapsilla kuin aikuisillakin. Hymyssä suin täytyy todeta, että viime aikoina on yritetty opettaa lapsille asennekasvatusta. Kun kahdeksanvuotias esiesimurrosikäinen ei välillä jaksa innostua mistään, (kaikki on tylsääI) niin on hänelle hoettu, että nyt poika asennetta peliin. "Jos olet tuolla asenteella, niin varmasti kaikki on tylsää."

Itse asiassa on totta, että moneen asiaan voimme vaikuttaa omalla asenteellamme. Jos aamulla huonosti nukutun yön jälkeen ajattelee negatiivisesti, että tästä tulee varmasti huono päivä, niin varmasti niin käykin. Mutta jos sen sijaan ajattelee myönteisesti: ihanaa, uusi päivä, uudet mahdollisuudet, voi olla että päivästä tuleekin ihan hyvä. Siis asenne ratkaisee.


Tämä nähtiin myös poikamme luisteluharrastuksessa. Hänellä oli huono päivä kun kävimme luistelemassa ja uudet luistimetkin muka puristivat eikä voinut luistella. Seuraavalla kerralla hän otti mukaan uuden jääkiekkomailansa ja jopa luistelu alkoi sujua eikä poikaa meinannut saada pois kaukalosta. Asenne ratkaisi. Hän tahtoi kokeilla uutta mailaansa ja innostuikin pelaamisesta.

Miksi me aina valitsemme sen negatiivisen ja valittavan asenteen kun voimme valita toisinkin? Ymmärrämmekö todella miten paljon voimme itse vaikuttaa siihen millainen päivästämme ja elämästämme tulee? Miten paljon valoisampi paikka maailma olisi jos lakkaisimme valittamasta kaikesta ja alkaisimme sen sijaan kiittää siitä mitä meillä jo on. Kiitollinen mieli kaunistaa kasvot, sanotaan Raamatussa. Katkeruus on hirvittävintä mitä ihmiselle voi tapahtua. Katkeruus tappaa ilon.

Moni ajattelee uskovaisen elämänkin olevan vain synkkää ja ahdistavaa. Ainakin seuraavan vitsin mukaan. Kerran puiston penkillä istui pultsari masentuneena, väsyneenä ja apaattisena. Paikalle tuli pappi, joka kysyi "Onko veli uskossa?". Siihen pultsari vastasi: "En, menee muuten vaan niin huonosti…" (Teuvo V. Riikosen kertoma)


Raamatussa (Ps. 34:6) luvataan: "Ne, jotka katsovat häneen (Herraan), säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä".

Jumala on rakkaus. Kun otamme hänet elämäämme mukaan, saamme kokea sellaista taivaallista iloa, jota ei tämän maailman suurimmatkaan huvit tarjoa.

Sanotaan että suomalaiset ovat maailman kateellisinta kansaa. Varmaan ihan totta. Miksi ihmeessä näin pitää olla. Miksemme voi iloita toisten onnesta, sen sijaan että olemme niin kateellisia että toivomme heille epäonnea?

Meillä lukee jääkaapin ovessa: "ÄLÄ MUREHDI SITÄ, MITÄ SINULTA PUUTTUU VAAN ILOITSE SIITÄ MITÄ SINULLA ON"

Rakas Jeesus, opeta minua iloitsemaan kaikista ihanista asioista elämässäni.
Kiitos, että kaikki hyvä on sinun suurta lahjaasi.
Opeta minua näkemään elämäni myönteisesti ja sinun silmilläsi.
Kiitos, että sinun omanasi omistan suurimman aarteen mitä ihminen voi toivoa: pelastuksen ja iankaikkisen elämän.