Kun lapset leikkivät keskenään ja kaveriensa kanssa keskinäistä kinaa tulee välillä. On tärkeää että riitoihin puututaan ja aikuinen pitää huolen ettei ketään kiusata ja että anteeksi pyydetään tarvittaessa. Niinhän se koulussakin pitäisi olla. Oma lapseni on pienessä kyläkoulussa, jossa ei kiusaamista tietämäni mukaan esiinny. Isommat ja pienemmät alaluokkalaiset leikkivät ja pelaavat välitunnilla keskenään. Koska oppilaita on vähän, opettajat tuntevat heidät ja voivat näin ollen helposti puuttua kiusaamiseen toisin kuin isoissa kouluissa. Kuitenkin koko ajan juuri nämä pienet koulut ovat lakkauttamisuhan alla.

Lapsiperheellisenä on kurja todeta, että raha tuntuu menevän aina lasten parhaan edelle, oli kyse sitten kouluista tai päiväkodeista. Säästöä pitää saada, mutta tuleeko säästöä näillä keinoilla pidemmällä aikavälillä kuitenkaan? Levottomuus isoissa koulu- ja päiväkotiryhmissä on silmiinpistävää. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat lisääntyvät ja niiden hoito se maksaakin. Yhteiskunnan arvot ovat menneet sellaisiksi, että tuntuu välillä, ettei heikompia ja pienempiä huomioida ollenkaan. Ne, jotka eivät jaksa kovalla äänellä pitää meteliä oikeuksistaan jäävät helposti väliinputoajiksi. Näin ei saisi olla. Vahvemman tehtävä on puolustaa heikompaa, olipa kyse sitten työtoverista tai vanhemmasta sisaruksesta.

Kaiken huippu on se, että kiusaamista ei esiinny vain lasten ja nuorten keskuudessa, vaan aikuisetkin osaavat kiusata toisiaan. Työpaikkakiusaamisesta on alettu vasta viime vuosina kunnolla puhua. Ilmiötä  tutkittaessa on sen huomattu olevan todella yleistä. Tuntuu uskomattomalta. Syitä kiusaamiseen on varmasti monia, mutta työpaikkakiusaamista kokenut tietää että se on vakava asia. Moni on kiusaamisen vuoksi masentunut, joutunut ennenaikaiselle eläkkeelle tai menettänyt elämänhalunsa.  Usein kiusattua itseään syyllistetään ja  kiusattu jää työpaikalla yksin, koska muut eivät kiusaamisen pelossa uskalla häntä puolustaa.

Mikä meihin on mennyt? Emmekö ole oppineet sitä perussääntöä joka jo alakoulussa piti oppia: kiusaaminen on kielletty. Eikö meissä isoissa ihmisissä pitäisi olla sen verran aikuista että yritämme  tulla toimeen keskenämme? On totta etteivät kemiat käy aina yksiin kaikkien kanssa, mutta ei se ole syy kiusata tai syrjiä työkaveria. Monesti kiusaamisen taustalla on kiusaajan heikko itsetunto ja kateus kiusattua kohtaan.

Jotkut ovat elämässään pettyneinä tulleet siihenkin tulokseen, että varmaan se Jumalakin meitä kiusaa. Antaa vaikeuksia ja vastoinkäymisiä jottei elämä olisi liian helppoa. Tähän kyllä voin todeta, että Jumala ei takuulla ketään kiusaa. Raamatussa sanotaan: "Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei kiusaa ketään." (Jaak.1:13)

Joskus Jumala voi kuitenkin sallia elämäämme koetuksia, mutta tämä ei ole kiusaamista vaan sen tarkoituksena on vahvistaa uskoamme. Tästä Paavali kirjoittaa: "Jumala ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää. "(1. Kor. 10:13)

On turvallista tietää, että Jumala ei salli elämäämme raskaampia asioita kuin mitä jaksamme kantaa. Meitä kehotetaan heittämään murheemme hänen kannettavakseen. "Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen. "(1. Piet. 5:7)

Jumala on myös luvannut omilleen Pyhän Hengen Puolustajaksi, rohkaisijaksi ja oppaaksi elämän matkalla. Ei tarvitse olla vain oman voiman ja viisauden varassa vaan saa turvautua Suurempaan!