Kysyin taannoin veljeltäni toistanko itseäni blogiteksteissäni, kun välillä tulee itselle sellainen olo että kirjoittaa samoista asioista. Rakas veljeni vastasi, ettei ole moista huomannut ja lisäsi, että ei kai se huono asia olisi. Hän jatkoi, että kyllähän Paavalikin toisti aika paljon itseään kirjeissään. Kun asia on tarpeeksi tärkeä, toistaminen on hyvä asia!

Minusta tuo vastaus oli fiksu ja olen sitä usein miettinyt. Pienen lapsen kanssa huomaa miten helposti jostakin asiasta, jota usein toistetaan tulee tapa. Joskus tuntuu että ne huonot tavat omaksutaan helpommin kuin hyvät.

Joidenkin asioiden omaksuminen vaatii useita toistoja. Muistamme miten kertotaulua tai vieraan kielen kielioppisääntöjä piti tankata päähän. Lapsille kehotetaan tarjoamaan esimerkiksi uutta ruokalajia yli 10 kertaa ennen kuin lapsen suu tottuu makuun. Lapsi oppii päivärytmin ja esimerkiksi anteeksipyytämisen vain sen kautta, että asiasta tarpeeksi usein muistutetaan. Tämä koskee myös kieltoja. Miten monta kertaa joutuukaan jälkikasvulleen jostakin asiasta sanomaan ennen kuin tulosta syntyy ja viesti menee perille. Onpa muistaakseni lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanonut, että vanhempien yksi tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä. Jos lapselle ei aseta mitään rajoja, lopputulos on huono kuten ymmärrämme.

Joissakin asioissa toisto on siis hyvä asia. Olisiko niin, että kun asia on hyvä, niin toistaminen on hyvä? Minusta on ainakin kiva jos puolisoni usein toistaa rakastavansa minua. Eikä niin kuin yhdessä vitsissä, kun mies totesi vaimolleen, että johan minä silloin papin edessä sanoin, että rakastan, pitääkö sitä koko ajan toistaa. Kerron siten jos asiaan tulee muutos.

Minä siis aion yhä jatkaa itseni toistamista tietyissä asioissa. Kuten siinä, että puhun ja kirjoitan Jumalasta, Jeesuksesta ja evankeliumista, koska näen ne elintärkeinä asioina ihmiselle. Eikö niin, että jos olet löytänyt apukeinon johonkin vaivaan ja näet naapurisi sairastavan samaa vaivaa, etkö kertoisi hänellekin mikä sinua on auttanut? Jos siis on saanut löytää elämän tarkoituksen Jumalan yhteydessä, ei kai siitä tarvitse vaieta. Niin moni kulkee yhä eksyksissä eikä näe elämällään tarkoitusta. Siksi en aio vaieta, vaan tulen toistamaan itseäni niin kauan kuin Jumala minulle elinpäiviä suo.