Pappina olen siunannut valtavan määrän ihmisiä eri tilanteissa. Kastekodeissa pieni vauva saa siunauksen, samoin kuin vihkipari häissä sekä muutkin läsnäolevat. Herran siunaus kuuluu jumalanpalvelukseen ja kaikkien kirkollisten toimitusten kaavoihin. Kouluun lähtevät siunataan koulutielle. Rakennuksia ja lemmikkieläimiä siunataan. Uudet seurakunnan työntekijät siunataan tehtäviinsä.

Nyt on ajankohtaista miettiä sitä, voidaanko homoparin liitto siunata. Tässä asiassa mielipiteet jakautuvat voimakkaasti kirkon piirissä. Toisten mielestä Jumalan siunausta ei voi kieltää keneltäkään. Toiset ovat sitä mieltä, että Raamattu kieltää selkeästi tietyt asiat, joten näitä asioita ei voi missään olosuhteissa siunata.

Mielestäni on aivan eri asia siunata homoseksuaalia ihmistä kuin hänen parisuhdettaan. On eri asia rukoilla ihmisen ja hänen asioidensa puolesta kuin hänen parisuhteensa tai elämäntapansa puolesta. Jumalan siunauksen välittäminen on mielestäni enemmän kuin rukous. Jotta me voimme välittää Jumalan siunauksen, meidän tulisi tietää mitä Jumala todella tahtoo siunata. Tiedämmekö me? Vai haluaisimmeko me vain, että Jumala siunaisi kaiken sen, minkä mekin haluamme siunata?

Jumalan siunauksen välittäjänä koen itse pappina olevani hyvin pyhässä tehtävässä ja suhtaudun siihen suurella arkuudella. Jumala on pyhä, vaikka välillä tuntuu että olemme tehneet hänestä kaltaisemme, kiltin parrakkaan ukkelin, joka hyväksyy kaiken. Jumala on rakkaus, mutta hän on Raamatun mukaan myös Tuomari. Raamatussa on myös aika vakavia varoituksia niille, jotka toimivat Jumalan Sanan opettajan virassa. He ovat vastuussa siitä, mitä ovat opettaneet.

Omassa elämässäni tahdon etsiä Jumalan tahtoa ja kasvoja. Olisi hirvittävää jos pappina opettaisin Jumalan tahdon vastaisesti asioista tai kevyesti siunaisin asioita joita Jumala ei tahtoisi. Surullisena seuraan kehitystä, jossa, Jumalan Sanan eli Raamatun arvovalta on murentunut kirkossamme. Humanismi valtaa yhä enemmän alaa myös kirkon piirissä. Monet kirkon työntekijätkin etsivät ratkaisuja ennemmin psykologiasta kuin Raamatusta tai rukouksessa Jumalan edessä kysellen.

Voimmeko me olla täysin varmoja siitä, mitä Jumala tahtoo siunata ja mitä taas ei? Muuttuvatko Jumalan siunaamat asiat ajankulussa? Eli että vielä pari vuosikymmentä sitten Jumala ei olisi siunannut homoliittoja, mutta nyt hän kyllä sen tekee. Vai onko ihminen ymmärtänyt väärin koko asian aiemmin ja vasta nyt löysi totuuden? Kunhan kyselen. Itse en usko, että Jumalan Sana ja tahto joustavat ja venyvät kuin kuminauha ihmisen mieltymysten tai uusimpien tutkimusten mukaan. Me elämme langenneessa maailmassa, jossa kaikki asiat eivät ole niin kuin Jumala alun perin tarkoitti, mutta ei kai kaikkea silti pidä siunata, jottei vain kenellekään tulisi paha mieli?

Mitä se siunaaminen ja Jumalan siunauksen välittäminen oikeastaan tarkoittaa? Eero Huovinen kirjoitti muutama vuosi sitten: "Siunaus on hyvän toivottamista toiselle Jumalan nimessä." Siunaukseen sisältyy hänen mukaansa vahva luottamus siihen, että Jumala myös toteuttaa sen hyvän, mitä me toiselle toivomme.

Se mitä me toivomme on kuitenkin eri asia kuin Jumalan tahto. Mistä me sitten löydämme Jumalan tahdon? No Raamatusta tietenkin. Mutta miksi me tulkitsemme Raamattuakin niin monella tavalla? Eikö Jumalan tahto olekaan yksiselitteisesti ilmaistu Raamatussa.

Yhdestä asiasta olen varma. Jumala ei siunaa syntiä. Hän rakastaa syntistä ihmistä, mutta syntiä hän ei koskaan siunaa. Mitä synti sitten on? Siitäkin ollaan eri mieltä. Toisten mielestä homoseksuaalinen elämäntapa on syntiä, toisten mielestä ei. Jos emme ole varmoja, eikö silloin olisi turvallisinta pitäytyä siunaamasta?

Toisesta asiastakin olen varma. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja tahtoo pelastaa jokaisen. Siksi hän lähetti ainoan Poikansa sovittamaan syntimme. Taivaaseen pääsee vain omistamalla tämän Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen. Toivottavasti tämä totuus ei muutu aikojen kuluessa!

Herra armahda meitä. Johdata kirkkoasi niin, ettei se tee sinun Sanasi ja tahtosi vastaisia päätöksiä. Herätä meidät etsimään sinun kasvojasi, jotta kuulisimme sinun äänesi, emmekä omia halujamme ja toiveitamme. Herra, armahda meitä.