Tuttu lause eikö vain? Elämme niin aistiemme varassa, että on vaikeaa uskoa sellaista mitä ei voi nähdä. Tälläisia asioita on kristinuskossa paljon. Siis uskonasioita. :-) Monen mielestä jopa niin paljon, että uskontunnustuskin pitäisi muuttaa nykyihmiselle sopivampaan muotoon. Kun kerran on niin vaikeaa uskoa neitseestä syntymiseen ja Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemiseen niin ei voi lausua uskontunnustusta. Eikö? Onko meidän luovuttava Jumalan Sanan todistuksesta oman inhimillisen heikkoutemme tähden? Ei kai meidän vajavainen uskomme ole syy mitätöidä Jumalan tekoja!? Miten sitten jos nämä asiat eivät olisi uskonvaraisia, olisiko kyse edes uskosta? Mihin me uskoa tarvitsisimme jos voisimme kaiken nähdä tai aistellamme todistaa? Täällä maan päällä me vaellamme uskon emmekä näkemisen varassa, mutta kerran me näemme kasvoista kasvoihin kuten Raamatussa sanotaan.

On lohdullista tietää, että ensimmäiset opetuslapsetkin epäilivät. Tunnetuin epäilija lienee Tuomas, joka on saanut omannimisen messunkin. Tuomasmessuun on helppo tulla jokaisen, epäilijänkin, sellaisena kuin on. Näin pitäisi seurakunnassa ollakin. Kaikille on tilaa. Ei Jeesuskaan tuominnut niitä, joiden oli vaikeaa uskoa, vaan tekopyhiä.

Tuomas oli aito, oma itsensä. Hän tunnusti Jeesukselle ettei hän voi uskoa ellei näe naulanjälkiä Jeesuksen käsissä ja jaloissa sekä kylkihaavaa. Miten Jeesus Tuomakseen suhtautui? Tuomitsiko ja syyttikö häntä epäuskostaan?

Ei. Jeesus tunsi Tuomaksen luonteen perinpohjin. Jeesus vahvisti Tuomaksen uskoa kehottamalla häntä laittamaan sormensa naulanjälkiin. Kun Tuomas näki naulanjäljet, hän sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani." Jeesus sanoi hänelle "Sinä uskoit, koska sait nähdä minut. Autuaita ne jotka uskovat vaikka eivät näe."

Usko on aina lahja. Emme voi aivopestä toisia uskoon. Mutta voimme rukoilla ja pyytää uskon lahjaa itsellemme ja toinen toisillemme. Pyhä Henki synnyttää uskon sydämeen. Usko on sydämen tila ja varmuus, jota on vaikeaa toiselle selittää. Sitä vain tietää, että Jeesus on olemassa, elää ja vaikuttaa elämässämme. Se on Pyhän Hengen todistus sisimmässä, joka kasvaa siitä, että ruokkii uskoaan Jumalan Sanalla. Usko ei siis ole oma tekomme, vaan Jumalan.

Ei tämä varmuus silti tarkoita etteikö koskaan epäilisi. Varmasti jokaisen usko joutuu joskus kriisiin. Ahdistuksessa voi epäilläJumalan hyvyyttä tai kaikkivaltiutta. Menetysten keskellä voi pohtia onko Jumala todella olemassa kun niin paljon pahaa tapahtuu. Kun omassa elämässäni olin ahdistuksessa läheisen kuoleman johdosta, en jaksanut ymmärtää Jumalan tahtoa. En tuntenut hänen läsnäoloaan. Yritin vain jaksaa hetki kerrallaan. Silti sain lohdutusta siitä, että tiesin kuitenkin syvällä sisimmässäni ettei Jumala ole kaukana, vaikken hänen läsnäoloaan tuntenutkaan. Ei hän minua hylkää vaikka kapinoin häntä vastaan. En jaksanut tuskassani edes itse rukoilla, mutta minua lohdutti toisten esirukoukset puolestani. Ja vähitellen päivät tulivat kirkkaammiksi, pimeys hälveni. Silloin katsellessani elämää taaksepäin, näin Vapahtajan kantaneen minut vaikean ajan läpi. Silloin kiitos nousi huulilleni, vaikken vieläkään voinut ymmärtää Jumalan sallimusta.

Yksi lause, johon sydämestäni uskon, on kannatellut minua vaikeina hetkinä: "Jumala ei tee virheitä!" Ei edes silloin, kun minä en ymmärrä tapahtumien syytä. Jumala on niin paljon suurempi kaikkea. Kerran ehkä ymmärrän niidenkin hetkien merkityksen, jotka täällä jäivät arvoituksiksi. Silti tiedän ja uskon: Jumala on rakkaus. Se on hänen syvin olemuksensa. Rakkaudessaan hän tekee kaikkensa, että jokainen pelastuisi. Joskus hän voi sallia jopa pahaa, jotta sen kautta saisi aikaan hyvää. Hänen ajatuksensa ovat niin paljon omien ajatusteni yläpuolella.

Ei Jumala torju ja tuomitse epäilijää. Lempeästi hän tulee lähelle ja kuiskaa: Lapseni, olen tässä, vaikket tunnekaan läsnäoloani. Rakastan sinua. Olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Tahdon vahvistaa uskoasi. Tahdon antaa sinulle ilon ja rauhan. Katso minuun ja minun mahdollisuuksiini, älä olosuhteisiin. Minulle on kaikki mahdollista. Minä tahdon ja voin auttaaa sinua.

Jumala on rakkaus. 1. Joh. 4:16