Tulipa hyvä mieli kun tänään ratkesi monta päivää vaivannut tietokone-ongelma asiantuntijan välityksellä. On se hieno nähdä miten alan ammattilaisella ei mene sormi suuhun ongelmatilanteessa vaan aina löytyy uusi idea, jota voi kokeilla, kunnes lopulta kaikki saadaan toimimaan. Mahtavaa! Kiitos fiksulle tietokonenaiselle. Ilman sinua en olisi saanut ongelmaani ratkaistua.

Eilen meillä kävi metsuri kaatamassa pihalta muutaman puun. Hienoa oli seurata miten tarkasti hän sai puun kaatumaan haluamaansa suuntaan vaikka tilaa ei ollut paljon. Kyllä ammattilainen osaa.

Pikku Kakkosessa tuli jokin aika sitten ohjelma nimeltä "hommat hoituu". Siinä tutustuttiin eri ammatteihin ja aina lopuksi todettiin, että "kyllä hommat hoituu". Monet eri alan ammattilaiset tekivät ammattejaan tutuksi.

Meistä papeista puhutaan usein surun tai kuoleman ammattilaisina. (luterilainen kirkko on tosin perustanut myös verkkoyhteisön nimeltään rakkauden ammattilaiset, mutta en puutu siihen tässä enempää.) Sen sijaan pohdin, mitä  ammatillisuus oikein tarkoittaa suhteessa kuolemaan? Voiko kukaan olla kuoleman ammattilainen? Eikö hautaustoimiston väkikin ole jollakin tavalla kuoleman ammattilaisia, tai ehkä paremminkin hautajaisten ammattilaisia. He auttavat shokissa olevia omaisia hoitamaan hautajaisjärjestelyt. Pappi sen sijaan voi tarjota apua omaisen hengelliseen ja henkiseen hätään ja ahdistukseen.

Kuoleman ja kärsimyksen ammattilaisena olen viime aikoina monet kerrat sairaalapastorin roolissa istunut sairaan tai kuolevan vuoteen vierellä. Täytyy myöntää, että noissa hetkissä en ole aina itseäni kovin suureksi ammatilaiseksi tuntenut. Kun keski-ikäinen ihminen sanoo, että hänellä on kuukausi elinaikaa, kyllä siinä aika hiljaiseksi menee.Välillä kun hoitajat tulevat ja lisäävät kipulääkitystä saattohoitopotilaalle, olen miettinyt miten paljon helpompi olisikin hoitaa mekaanisia tehtäviä kuin istua kärsivän rinnalla. Silti olen tähän työhön hakeutunut ja tahdon tätä tehdä. Kärsivän tai kuolevan ihmisen kohtaaminen ei pelota. Jos voin jollakin tavalla läsnäolollani lievittää tuskaa ja ahdistusta, olen siihen valmis. Onko tämä ammatillisuutta?

Jokaisen ihmisen kohtaaminen on ainutkertainen. Ei ole tiettyä kaavaa, jolla sairaan ihmisen luona ollaan tai mitä sanotaan. Noissa tilanteissa tarvitaan rohkeutta olla hiljaa ja kuunnella, olla aidosti läsnä. Papin työssä suurena voimavarana ja "työkaluna" on usko siihen, että työ ja toiminta ei ole vain oman taidon tai viisauden varassa. Saa turvautua yläkerran työnantajan tukeen ja johdatukseen. Vaikka sairaalasielunhoitajan koulutus on tärkeä tae ammatillisuuteen, niin sen rinnalla usko Jumalaan antaa työlle mielekkyyden ja merkityksen. Minulle on viime aikoina sairasvuoteiden äärellä tullut ihan eri tavalla todeksi Jeesuksen sanat: "Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." (Matt. 18:20) Jumalan läsnäolo on ollut monta kertaa aivan käsinkosketeltavaa noissa hetkissä. Ehtoollinen tai rukous on usein tuntunut erityisen pyhältä.

On ollut rohkaisevaa nähdä miten rukouksen tai tutun hengellisen laulun jälkeen, potilas on silminnähden rauhoittunut. Silloin on omasta sydämestä noussut suuri kiitos Taivaan Isälle. Hänelle, joka Pyhän Henkensä kautta voi tehdä niin paljon enemmän kuin edes "kuoleman ammattilainen", sairaalapastori. Minä saan vain olla instrumentti, jota Jumala armossaan käyttää. Se tekee nöyräksi mutta kiitolliseksi.

Minä muuten ilahduin tänään niin kovasti siitä tietokoneasiantuntemuksesta, että piti ihan laittaa sähköpostilla palautetta kiitosten kera minua auttaneelle henkilölle.

Jotta yhteiskunnassa kaikki pelaa, tarvitaan hyvin monenlaisia ammatilaisia. Tarvitaan niitä jotka tekevät hyvin palkattua ja arvostettua työtä, mutta yhtälailla tarvitaan niitä, jotka siivoavat sotkut ja saavat vähemmän palkkaa. Kirurgit pelastavat ihmishenkiä, mutta leikkaussalin siivoamiseen tarvitaan siivouksen ammattilaisia. Molempien työpanos on tärkeää ja arvokasta.

Palaute työstä on myös tärkeää. Osaammeko me siitä toinen toisillemme antaa? Luulen, että työuupumus ja kyynisyys työhön vähenisi huomattavasti, jos saisimme kuulla enemmän myönteistä palauttetta työstämme. Opetellaanko antamaan tällaista palautetta toinen toisellemme? Se ei maksa mitään, mutta voi säästää monet sairauspäivärahat.

Siunausta ja iloa työhösi ja elämääsi!