"En toivo sinulle, että jossakin metsäpolulla

kohtaisit valkean kauriin, kuninkaan tai haltijattaren

joka tekisi sinut rikkaaksi.


Vaan että sinulla olisi silmät,

joilla huomaat kun sinua vastaan

tulee tiellä ihme.

Sillä ihmeisiin ei tarvita satuja

vaan näkevät silmät ja sydän,

joka ymmärtää kiittää ihmeestä"

(Jörg Zink)

Tällainen teksti oli kortissa jonka poikani sai opettajaltaan kesälomalle siirtyessään. Minusta tässä tekstissä on kaunis ja viisas ajatus. Ympärillämme on niin paljon ihmeitä, kyse on vain siitä näemmekö me ne. Mitä silmämme näkevät kun katsomme omaa elämäämme? Näemmekö vain sen, mitä meiltä puuttuu ja katkerana murehdimme sitä. Vai osaammeko iloita jokaisesta uudesta nousevasta aamusta, johon saamme herätä? Oikeastaan onni on niin pienestä kiinni. Pidämme niin monia asioita itsestäänselvyytenä. Kuten sitä että voimme tallustella paikasta toiseen. Ajattele miten moni ihminen on halvaantunut ja antaisi mitä vain jos saisi sen liikuntakyvyn joka meillä on.

Raha ei voi korvata terveyttä tai ihmissuhteita. Silti moni kateellisena katselee naapurin hienoa omakotitaloa tai autoa eikä näe sitä rikkautta, joka hänen elämäänsä on suotu. Tai joku murehtii kesäloman alkaessa kun ei ole varaa matkustaa ulkomaille ystäväperheiden tavoin. Onnellisuus on sydämen asenne. Mitä me murehtimisella voitamme? Monella asiat on paljon huonommin kuin meillä, miksi me murehdimme.

Juha Tapio laulaa laulussaan "mitä silmät ei nää, sen sydän ymmärtää." Laulu syntyi hänen kiertäessään evankelista Ilkka Puhakan kanssa Venäjän vankiloissa. Siellä hän näki nuoriakin vankeja hirvittävissä oloissa ja sai olla lauluillaan tuomassa toivoa heidän elämäänsä. Evankeliumi synnyttikin toivon monien vankien elämään, jotka elivät ulkonaisesti kahleissa. Silti monen vangin sydän alkoi elää uudessa vapaudessa ja ilossa, joka tuli Jeesuksen tuntemisesta. Edes kahleet ja vankisellit eivät voi viedä sitä iloa ja rauhaa, jonka Jeesus voi sydämeen antaa.

Antoine Saint-Exuperyn Pikku prinssi- kirjassa viissas kettu paljastaa salaisuutensa sanoen: "Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin; tärkeimpiä asioita ei näe silmillä."

Herra opeta meitä katselemaan elämäämme ja olosuhteitamme sydämen silmin. Kiitos kaikesta kauniista, jota näemme ympärillämme. Opeta meitä näkemään, että se kaikki on meille suurta lahjaa ja aivan ilmaista. Älä anna meidän kuluttaa elämäämme murehtimalla sitä, mitä meiltä puuttuu, vaan opeta meitä iloitsemaan siitä, mitä meillä on. Varjele meitä itsekkyydeltä ja opeta meitä jakamaan omastamme niille joilta puuttuu. Ylistys olkoon sinulle hyvyydestäsi. Aamen.

"Vaikka tuntisin kaikki salaisuudet
ja kaiken tiedon
ja vaikka minulla olisi kaikki usko,
niin että voisin siirtää vuoria,
mutta minulta puuttuisi rakkaus,
en olisi mitään"
(1.Kor.13:2).

Rikkain ei ole se, jolla on kaikkea, vaan se, joka jakaa omastaan muille. Hänen sydämensä on täynnä rakkautta, jota ei voi rahalla ostaa. Tavoitelkaamme siis ennenkaikkea rakkautta, sillä se on maailmankaikkeuden suurin voima.

Onnellinen ihminen on se, joka on tasapainossa oman elämänsä ja olosuhteidensa kanssa. Ei tavoittele kuuta taivaalta, vaan elää tässä ja nyt. Tarttuu jokaiseen hetkeen ja osaa kiittää siitä. Elämä voi olla hetkessä ohi, siksi eläkäämme nyt, eikä vasta huomenna. Rikas on se, joka näkee jokaisen päivän ainutlaatuisuuden ja arvon. Meille on suotu tämä päivä, iloitaan siitä. Huomisesta emme tiedä. Se tulee jos on tullakseen, turha siitä on tänään murehtia. Emmekä murehtimisella voi elämäämme pätkääkään pidentää. Carpe diem! Tartu hetkeen! Aarteet ovat lähempänä kuin uskommekaan. Kun vain avaamme silmämme ja näemme ne.