Kirjoitus Savonmaa-lehdessä 23.06.2009

Olipa ihana yllätys huomata pihalla olleen sireenin kukkivan ensimmäistä kertaa neljään vuoteen! Olin jo päättänyt, että jos se ei tänä kesänä kuki, kaivan sen ylös ja heitän menemään. Niinpä en meinannut uskoa silmiäni kun näin sen kukkivan. Mahtoiko sen juurelle keväällä heittämäni kalkki innostaa sen kukkimaan? Vai aavistiko ajatukseni ja päätti näyttää kukintonsa. :-)

Miten pienestä voi ihminen tulla hyvälle mielelle! Jollakin tavalla tuo sireeni ”puhui” minulle siitä, että aina on toivoa. En ollut enää pitkään aikaan uskonut että se oikeasti voisi kukkia, ja sitten kuitenkin se yllätti minut iloisesti. Usein elämässäkin voi käydä näin: juuri kun on menettänyt toivonsa, elämä yllättääkin. Tuon sireeni kohdalla olin monena kesänä miettinyt mahtoiko se olla valkoinen vai lila sireeni ja tänä kesänä selvisi: valkoinen. Voi miten hyvältä sen kukkaset tuoksuvat. Kaunis ihana kasvi.

Luonnon kauneutta ihastellessa ei voi estää ajatusta: miten uskomattoman kauniita asioita Taivaan Isä on meille luonut! Välillä sitä vain ihmettelee ja ihastelee kulkiessaan kesäisessä luonnossa. Miten monenlaisia kukkalajeja maailmassa onkaan! Puhumattakaan kaikesta muusta, erilaiset eläinlajit ja ihminen. Ihminen vasta onkin ihmeellinen Jumalan luomistyö. Jumalan kuvaksi luotu, kaunis ja arvokas. Pientä vauvaa katsellessa tämä ajatus on helppo hyväksyä, mutta tunnetko sinä olevasi sellainen? Ainutlaatuinen ja ihmeellinen Jumalan luomus! Opettele ajattelemaan niin itsestäsi ja toisista.

Suvirressä lauletaan kauniisti Luojan luomasta suvesta, kukista, auringon lämmöstä, vihannoivista niityistä, laihosta laaksossa ja laulavista linnuista. Toisessa säkeistössä sanotaan: ”ne meille muistuttaapi hyvyyttäs Jumala, ihmeitäs julistaapi ne vuosi vuodelta”. Jumala on antanut meille niin paljon hyviä asioita elämään ja ihan ilmaiseksi vielä. Kauniista kesäillasta nauttiminen luonnon helmassa ei maksa mitään. Jokainen saa iloita ja nauttia Taivaan Isän hyvistä lahjoista. Osaammeko me kiittää siitä mitä olemme saaneet vai pidämmekö tätä kaikkea itsestäänselvyytenä? Liian usein pidämme, näin uskallan väittää.

Mitä jos pysähtyisimme nyt ihanana kesäaikana eriyisesti kiittämään Luojaa hyvistä lahjoistaan kuten virressä sanotaan: ”Oi kiitos lahjoista joita suot niin paljon hyvyyttä riittää, ja aina iloa uutta luot, en osaa kaikesta kiittää.”

Jumala tahtoo ilahduttaa meitä. Hänen rakkautensa on suurempi kuin osaamme kuvitella. Kunpa se saisi täyttää sydämemme joka sopukan kuten suvivirren eräässä säkeistössä lauletaan: ”Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme, luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.”

Riemullista ja siunattua kesäaikaa sinulle!