Milloin viimeksi ajattelit, että elämä jota saat elää on ainutlaatuinen?

Milloin viimeksi kiitit elämän lahjasta?

Jokainen uusi päivä on suuri ihme ja kiitoksen aihe. Minä en lakkaa puhumasta tai kirjoittamasta tästä asiasta. Sillä koko ajan näen ympärilläni miten unelmat romahtavat tai elämä lopppuu liian varhain. Tai tulee sairautta itselle tai läheisille. Miksi me emme osaaa arvostaa terveyttä, perhettä, työtä, toimeentuloa ennen kuin se on vaakalaudalla tai olemme lähes menettäneet sen?

Miksi emme osaa arvostaa tavallista, välillä puuduttavaakin arkea rakkaidemme kanssa, tylsiä työtehtäviä, lasten harrastuksiin kuljettamista, vanhoista vanhemmista huolehtimista ym. ym? Miksi me aina valitamme siitä, miten vaikeita maanantaiaamut ovat tai miten raskasta on tulla töistä kotiin ja alkaa laittaa ruokaa? Sillä sitä elämä on. Välillä arkea, väsymystä ja tylsiä rutiineja, mutta onneksi välillä myös juhlahetkiä. Mutta eikö ole kuitenkin niin, että kun ajattelemme elämäämme taaksepäin, niin usein ne onnellisimmat hetket ovat hyvin arkisia? Yhteiset hetket perheen kanssa tuntuvat jälkeen päin glamourilta. Eikä se ole vain sitä, että aika kultaa muistot, vaan usein onnellisuuteen ei tarvita suuria summia rahaa tai hyvää tuuria vaan kykyä iloita elämän pienistä asioista.

Kiitos Herra elämän lahjasta. Opeta minua arvostamaan jokaista uutta päivää jonka olet minulle suonut. Kiitos kaikista rakkaistani joiden kanssa saan elää arkea ja juhlaa. Kiitos työstä ja vapaa-ajasta, harrastuksista ja levosta. Kiitos terveydestä. Opeta minua näkemään, että kaikki mitä minulla on, on sinun suurta lahjaasi. Aamen.