Muistatko tilannetta, jolloin sinusta on tuntunut, että asiat ovat loksahtaneet niin ihmeellisesti kohdalleen, että on tullut mieleen, että kävipä uskomaton tuuri, vai olisiko joku sittenkin johdattanut asiat näin?

Itse en usko ollenkaan sattumaan tai kohtaloon. Uskon vakaasti siihen, että kun kuljen elämässäni rukoillen, Jumala ohjaa jokaisen askeleeni eikä hän myöhästy hiukkaakaan. Hän tietää kaikkien asioiden oikean ajoituksen eikä tee virheitä. Vaikka minä en kaikkea aina ymmärrä, niin luotan että Jumalan aivoitukset ovat viisaampia ja minulle parhaaksi.

Vaikka uskonkin siihen, että Jumala johdattaa elämääni ja elämäni olosuhteita millimetrin tarkan suunnitelman mukaan, niin yhä uudelleen aina hämmästyn sitä kun huomaan miten ihmeellisesti hän toimii. Että kun aivan sattumalta menenkin juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja tapaan oikeat ihmiset.

Sairaalapapin työssä olen kokenut usein erityistä Jumalan johdatusta. Miten olen muka "sattumalta" mennyt jollekin osastolle, jossa on juuri tarvittu rukousta, siunausta, lohdutusta. Jo tämän muutaman kuukauden työni aikana olen kokenut niin monta ihmeellistä sattumaa ja tilannetta, että en voi kuin ihmetellä Jumalan johdatusta.

Viimeksi muutama päivä sitten sain olla siunaamassa ja rukoilemassa ihmisen puolesta, joka oli hyvin heikkona ja hänen arveltiin kuolevan pian. Hänellä oli silmät auki ja hengitys hyvin rohisevaa. Otin häntä kädestä kiinni ja luin hänelle psalmin, lauloin virsiä ja vakuutin, että hänen ei tarvitse pelätä kuolemaa. Juttelin hänelle, että Jumala ottaa hänet vastaan ja vie kotiin kun aika on.

Kun rukoilin hänen puolestaan, tunsin hyvin voimakkaasti Pyhän Hengen läheisyyttä. Jollakin tavalla tiesin, että tuossa hetkessä tapahtui jotakin yliluonnollista, vaikkei ihminen kyennyt sitä sanallisesti ilmaisemaan. Hänen katseensa kääntyi ihmeellisellä tavalla yläviistoon, kuten monilla jotka ovat lähellä kuolemaa. Aivan kuin hän olisi jo nähnyt toiseen todellisuuteen. Minustakin tuntui ihmeellisellä tavalla (kuten usein kuolevan lähellä) että taivas on jo salatulla tavalla läsnä tuossa hetkessä. Raja elämän ja kuoleman välillä on hyvin ohut, aivan kuin käsinkosketeltavissa. Tätä ei voi oikein sanoilla selittää, mutta joka on sen kokenut, tietää mitä yritän kuvata.

En tiennyt tuon vanhuksen lähellä ollessani, että hän oli jo niin lähellä rajaa. Suurta armoa oli, että sain siinä olla aivan kuin häntä saattelemassa. Ja jollakin tavalla koin tuon hetken äärimmäisen tärkeänä.

Sain pitää kuolevaa kädestä, silittää häntä, rukoilla, rauhoitella, laulaa. Kävin vielä tapani mukaan muissakin huoneissa vuodeosastolla ja hämmästyin kun osastolta lähtiessäni hoitaja sanoi tuon äsken mainitsemani vanhuksen kuolleen. Niin lähellä oli lähtöhetki hänen kohdallaan. Tuli mieleen, että aivan kuin hän olisi saanut luvan ja levon lähteä.

Joskus Jumalan johdatuksen tuntee niin selkeästi, ettei sitä hetkeäkään epäile. Aivan kuin kuulee sisimmässään äänen, että mene sinne ja sinne tai tee sitä ja sitä. Silloin on helppo toimia, koska kehotus on niin selvä. Toisinaan sitä taas toimii ihan arkisesti, eikä tunne mitään erikoista ja yhtäkkiä huomaakin että tässä tapahtuikin jotakin Suurempaa. Jumala toimii niin monella tavalla.

Kun arkailin sairaalapapiksi ryhtymistä, sain valtavaa rohkaisua eräältä eläkkeelle jääneeltä sairaalapapilta, joka "sattui" olemaan hoidossa juuri sillä osastolla, jossa sairaalaharjoittelua suoritin. Hän sanoi minulle sanoja, jotka koin siinä hetkessä Jumalan rohkaisuksi. Tuo ihana nainen rohkaisi minua juuri niissä asioissa, joissa koin pelkoa ja epävarmuutta. Olin aivan mykistynyt kun kuuntelin hänen puhettaan. Emme olleet koskaan aikaisemmin tavanneet, eikä hän tiennyt minusta mitään.

Mietin tajusiko tuo ihana nainen itsekään miten hän toimi Jumalan välikappaleena tuossa hetkessä. Käsittikö hän mitä hän minulle puhui? Hän sanoi minulle esimerkiksi että kun kuljet osastolla, niin kulje rukoillen, silloin Jumala johdattaa sinua juuri oikeiden ihmisten luokse. Hän sanoi uskovansa, että Jumala tulee johdattamaan minua hyvin selvästi ja että saan ihmetellä sitä mitä Jumala tekee.

Hän puhui paljon muutakin ja sitten hän siunasi minut tehtävääni. Kyynel silmässä läksin hänen luotaan. Jumala oli ollut kolmantena tuossa keskustelussa ja rohkaisi minua suuresti hänen kauttaan. Olen äärimmäisen kiitollinen tuosta ihmeellisestä kohtaamisesta. Ja tänä päivänä voin sanoa kokeneeni, että Jumala on todella johdattanut ihmeellisesti. Minulla ei ole "osaa eikä arpaa" moniinkaan tilanteisiin, joihin olen joutunut. Ne ovat aivan Jumalan työtä ja aikaansaannosta. Saan olla pieni ja arkakin välikappale hänen käytössään. Ja minä riitän tällaisena kuin olen, koska kyse ei ole minun viisaudestani ja voimastani vaan Hänen.

Tahdon kuulla hänen äänensä yhä paremmin, jotta olisin aina siellä missä hän tahtoo minun olevan. Etten kulkisi harhaan vaan olisin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Usein tunnen itseni niin pieneksi tällä paikalla ja tässä työssä. En minä osaa, enkä tiedä aina miten olla, mitä sanoa kärsivälle, sairaalle, kuolevalle, masentuneelle, toivonsa menettäneelle. Kun tuntuu ettei ole sanoja, voi Jumala antaakin sanat ja viisauden, niin että aivan ihmettelee miten Hän toimii. Ja näin vajavaista ihmistä työssään käyttää. Ja ihmellisintä on, että silloin kun ei ole sanojakaan, voi Pyhä Henki koskettaa ja hoitaa, tehdä salatulla tavalla työtään kun vain suostun välikappaleeksi. Niin sitä vain ihmettelee miten suuresti Jumala jokaista ihmistä rakastaa!

Sinäkin saat olla Jumalan johdatuksessa joka hetki. Jumala on jokaisen askeleesi ennalta valmistanut. Hän on luvannut antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon ja yltäkylläisen elämän. Hän on lähelläsi vaikka et aina sitä tunne. Hän johdattaa sinua silloinkin kun et sitä niin voimakkaasti koe. Usein johdatus on hyvin arkista, eikä millään tapaa yliluonnollista. Mutta jälkeenpäin kun askeleitaan katselee taaksepäin tajuaa, miten Korkeimman käsi on kaiken johdattanut. Herra sinun askeleesi siunatkoon tänäkin päivänä!