Taas on päivän puheenaiheena työ- ja opiskelupaikoilla sekä iltapäivälehdissä "kuka oli ja kenen kanssa", kun Big brother tositv-ohjelma taas alkoi. Siksi on pakko taas ottaa kantaa aiheeseen vaikka tiedän olevani monen mielestä tosi kalkkis ja vanhanaikainen. Hyvä niin!

Kysynpähän vaan että, moniko tahtoisi oikeasti nähdä esim oman lapsensa kyseisessä ohjelmassa sekoilemassa humalassa? No, varmaan niitäkin vanhempia löytyy ja on jo löytynytkin, mutta ei se minusta ylpeyden aihe ole, jos lapsi on ohjelmaan päässyt. Julkisuutta haetaan nykyisin kaikin mahdollisin keinoin, mutta jotakin rajaa toivoisi olevan. Itse toivoisin näkeväni julkisuudessa enemmän niitä, jotka oikeasti tekevät tärkeää ja hyödyllistä yhteiskunnassamme enkä näitä "paljastelija pintajulkkiksia". Mutta jotakinhan se meistä kertoo, että pinnallista kamaa täynnä olevat lehdet ja tvohjelmat "myyvät". Sitähän me saamme mitä tilaamme (kai).

En oikeasti ymmärrä mitä hauskaa on tuijottaa humalassa hipelöiviä sekojuttuja puhuvia ihmisiä. Ehkä teini-iässä tuo ohjelma olisi kiinnostanut, mutta en tajua, että ohjelmaa tuijottaa suuri osa aikuisväestöstä. Sen toki ymmärrän, että tuohon ohjelmaan jää helposti koukkuun. Kaipa se on monelle ajanviete, joka rentouttaa päivän rasituksista. Samoin kuin Salatut elämät-sarja, josta en myös pinnallisuutensa vuoksi pidä.

Yleensäkin kulttuurimme on muuttunut tirkistelykulttuuriksi. Onko oma elämämme niin tylsää, että on mukava tirkistellä ja kauhistella toisten elämää? Mikäpä sen mehukkaampaa kuin saada lukea poliitikon salaisia paljastuksia tai kiinnijäämisiä seksuaalisuuden alueelta.

Mutta kiinnostaako ketään enää todelliset arjen sankarit! Ne jotka keksivät vaikkapa uusia lääkkeitä sairauksiin tai osoittavat lähimmäisen rakkautta käytännössä. Eihän tuo ole kovin hohdokasta, mutta se on, jos joku paljastuu poliitikon salaiseksi rakastajaksi tai julkkikset paljastavat seksikokemuksiaan iltapäivälehdessä.

Suren pinnallista seksuaalisuutta, jonka keskellä elämme. Minua surettaa se tapa, jolla seksuaalisuus näyttäytyy nykyään medioissa ja lehdissä. Rakastelu on muuttunut pornoksi. Läheisyys seksiksi. Monet pitävät Big brother ohjelman henkilöitä rohkeina. Minusta heidän käyttäytymisensä on enemmänkin surullista ja säälittävää. Minusta seksuaalisuus ja rakastelu on kaunis, pyhä ja kunnioitettava asia. Hyvin harvoin seksuaalisuus tv-sarjoissa kuitenkaan näin esitetään.

Nuorille olen riparilla sanonut, ettei rohkein ole se, joka ehtii olla useimman kanssa vaan se, jolla on pokkaa kieltäytyä. Itseään kannattaa säästää sille oikealla olkoon se miten vanhanaikaista tahansa.

Tiedän että kuulostan monien mielestä moralistilta. Olen sielunhoitajana kohdannut paljon seksuaalisella alueella haavoittuneita. Tosiasia on, että seksuaalisuus on herkin ja intiimein alue ihmisessä. Siksi sitä pitäisi erityisesti suojella. Monet luulevat ettei vaikuta millään tavalla se, kuinka monen kanssa intiimiin seksisuhteeseen antautuu. Kuitenkin jokainen ihminen jättää sinuun JÄLJEN.

Joskus tuo jälki voi olla niin syvä ja kipeä, ettei onnellinen parisuhde onnistu enää koskaan. Tunnen ihmisiä, joille on käynyt näin. He ovat haavoittuneet niin pahasti seksisuhteissaan, etteivät enää kykene sitoutumaan kenenkään kanssa. Mikään ei tyydytä, tuo onnea. He luulivat vain pitävänsä hauskaa ja olevansa rohkeita mutta eivät tienneet, että jotakin heidän sielussaan särkyi.

Rakastelu on rakkauden kaunein muoto. Se että voi olla yhtä ihmisen kanssa jota kunnioittaa ja sydämestään rakastaa, tuo syvän tyydytyksen elämään. Yhden illan jutut tai seksi hauskanpitona tuntemattomien kanssa saattaa tuntua kiehtovalta, mutta todellisuudessa se jättää jäljet, jotka vaikuttavat ihmisen elämään syvästi.

Jos rakastelusta puuttuu rakkaus ja kiintymys toisen ihmiseen, on toinen ihminen vain esine oman nautinnon saavuttamiseen. Minä en tahtoisi olla kenellekään vain esine. En voisi kuvitella olevani myöskään niin itsekäs, että käyttäisin jotakin toista ihmistä vain oman nautintoni lisäämiseen.

Tahdon puhua syvällisen rakkauden puolesta. Vastustan tätä pornon tulvaa joka tunkee joka tuutista ja jolta lapsiakaan ei pysty suojelemaan. Vastustan pinnallista seksuaalisuutta, josta puuttuu se herkkyys ja kauneus jonka Jumala on rakasteluun ja kahden ihmisen väliseen suhteeseen tarkoittanut. Jos sinä olet samaa mieltä, emmekö voisi yhdessä tehdä jotakin suojellaksemme lapsiamme ja nuoriamme. Pienet teot voivat saada suurta aikaan. Otatko haasteen vastaan?