Asumme pienellä paikkakunnalla, jossa harrastuksia on kuitenkin tosi mukavasti lapsille. Pienen paikkakunnan etuja on se, että oppii helposti tuntemaan ihmisiä esimerkiksi harrastusten parissa. Lähes kaikki vanhemmat tuntevat toisensa ja toistensa lapset. Itsekin olen saanut täällä ihan eri tavalla tuttuja kuin aiemmilla paikkakunnilla asuessani. Lasten harrastukset yhdistävät. Milloin kannustetaan omia ja oman kavereita yleisurheilukentällä, milloin katsellaan jäähallin aitiossa tyttökaverusten taiteilua luistimillaan.

Voisinpa sanoa, että tässä elämänvaiheessa on oma viehätyksensä. Vaikka välillä on rankkaa kuljettaa joka ilta lasta johonkin suuntaan, niin lapsen iloa liikunnasta katsellessa tulee itellekin hyvä olo. Ja on oikeastaan ihan kiva tuulettaa muiden äitien (äidit kun taitavat useimmiten lapsiaan harrastuksiin kuskata) kanssa ajatuksiaan.

Olen tosi iloinen siitä miten mukavasti äidit huolehtivat myös muista kuin omista lapsista. Turvallisin mielin voi jättää omansa toisen hoiviin jos ei itse pääse harrastukseen viemään. Ja toki yritän aina itsekin mahdollisuuksieni mukaan kuljettaa muita. Äitiystävät on mukavia. On ihana kun tulee ymmärretyksi monessa asiassa kun elää samanlaista elämänvaihetta. Ja sekin on kiva, ettei esim. lasten kisoja tartte ottaa niin vakavasti. Voi kannustaa samalla tavalla lapsen kaveria kuin omaa lasta. Ja jos kaverin lapsi menestyy, voidaan yhdessä iloita.

Mun mieskin (joka ei muista kunnolla ihmisten nimiä aina) kertoi kerran terkkuja "siltä vaalealta tosi kivalta naiselta". Tiesin heti kenestä oli kysymys. Oikeastaan tällainen äitiverkosto on kiva. Mahtaisko tällaista suuremmissa kaupungeissa syntyäkään. Ihania äitejä, ihania naisia.

Kiitos teille ihanat naiset ja ihanat äidit! Jatketaan samalla tavalla toisiamme kannustaen ja tukien. Kiitos kun olette olemassa.