Olen viime aikoina miettinyt paljon kateuden olemusta. Siihen kun törmää jatkuvasti eri puolilla. Jotkut ovat sitä mieltä, että savolaiset ovat erityisen kateellisia ja välillä minusta itsestäkin tuntuu että näin on.

Kateus voi ilmetä monella tavalla. Yksi tapa on vähättely. Toisen saavutuksia vähätellään tai toista "painetaan alas". Kun toista painaa alas, nousee itse ylöspäin. Huonon itsetunnon merkkihän se kuitenkin on. Aivan kuin itse muuttuisi huonommaksi tai mitättömämmäksi jos toinen menestyy.

Myös vaitiolo voi olla merkki kateudesta. Vaikka paras ystävä olisi "päässyt" lehteen, ei kaveri mainitse asiasta mitään. Olen kokenut, että joissakin ihmissuhteissa menee hyvin niin kauan kuin minulla on ikävää kerrottavaa tai minulla menee huonosti. Silloin ystävä auliisti lohduttelee ja on hyvin empaattinen. Mutta sitten jos minulle tapahtuu jotakin hyvää, hän ei noteeraakaan sitä millään, tavalla tai yrittää kehua itseään tai omia suorituksiaan. Minusta tämä tuntuu kurjalta.

Toki olen itsekin joskus kateellinen, kai me olemme kaikki. Se on kelju tunne. Mutta olen yrittänyt opetella pois kateudesta, ajatellen ettei toisen menestys ole minulta pois. Olen myös keksinyt, että alan rukoilla sen ihmisen puolesta, jota kadehdin. Olen myös rukoillut, että Jumala vapauttaisi minut kateudesta tuota ihmistä kohtaan ja auttaisi näkemään miten hyvn minulla itselläni on asiat.

Kateus ei ole aina pelkästään huono asia. Kateus voi saada aikaan myös hyvää kadehtijassa. Kateutta on nimittäin rakentavaa ja tuhoavaa. Rakentava kateus ilmenee siten, että ihminen tahtoo itsekin pyrkiä saavuttamaan saman kuin henkilö, jota kadehtii. Jos vaikka kadehtii toisen urheilumenestystä, voi tästä saada uutta puhtia treenata itse enemmän jotta pärjäisi seuraavan kerran kisoissa paremmin.

Tuhoava kateus taas pyrkii mitätöimään tai tuhoamaan sen hyvän, joka toisella on. Se voi tapahtua pahan puhumisella, tai esim lapsilla ihan konkreettisesti kadehditun tavaran rikkomisella. Pahimmillaan kateus ilmenee jopa niin, että alkaa toivoa toiselle pahaa ja onnettomuutta.

Usein kauniita ja menestyviä ihmisiä kadehditaan. Politiikassa tai työpaikassa kateus voi vaikuttaa uralla etenemiseen. Jopa niin, että kuvitellaan ettei kaunis nainen voi olla älykäs. Monenlaista sovinismia on kuultu ihan viime aikoinakin yllättäviltä tahoilta. Usein on vaikeaa hyväksyä, että jollakin ihmisellä olisi niin paljon hyviä ominaisuuksia: kauneus, älykkyys, uralla menestyminen, kaunis koti jne.

Omalla kohdallani kateutta on vähentänyt myös se, että olen niin usein nähnyt miten asiat eivät aina ole ihan sitä miltä päältä päin näyttää. "Moni kakku päältä kaunis", mutta sisältä voi paljastua mitä vain. Kaikki kauniit ja rohkeat eivät ole vain kauniita ja rohkeita. Kauniin kuoren ja kulissin takaa on niin usein paljastunut ikäviä ja raskaita asioita, säröjä. Olen oppinut että turhaan kadehdin toista, kun en näe toisen salaisia suruja. Ja tarkemmin ajatellen, tahtoisinko kuitenkaan vaihtaa paikkaa toisen ihmisen kanssa... Tämä oma elämä on kuitenkin mulle paras ja oikea, iloineen ja suruineen.

Yhden asian tahtoisin muuttuvan: että oppisimme ja rohkenisimme kannustaa ja antaa toisille enemmän myönteistä palautetta. Eihän se ole meiltä pois jos sanomme jotakin kivaa vaikka työkaverille. Miten mukavalta se tuntuu itsestäkin. Eli pannaan hyvät asiat kiertämään, niin kateus vähenee.

Voimme itse vaikuttaa toimiimme, että kun tulee kateellisia ajatuksia (jotka ovat muuten ihan luonnollisia kaikilla joskus), niin ajattelisimme kuinka voisimme kääntää sen rakentavaksi voimaksemme.

Herra, kiitos kaikesta hyvästä jota olet elämääni niin paljon suonut. Auta minua näkemään se ja kiittämään siitä. Vapauta minut kateudesta ja katkeruudesta. Auta minua muuttamaan ajatusmaailmaani myönteisemmäksi. Aamen.