Kattelin tvstä "Elämä pelissä"- ohjelmaa ja täytyy sanoa että pitkästä aikaa jumiuduin tv:n ääreen. Oli sen verran mielenkiintoinen ohjelma. Ihmiset (joista pari oli julkkista) tahtoivat parantaa elämänsä laatua ja tulla onnellisimmiksi. Koskettavia tarinoita ja elämänkohtaloita. Rohkeita ihmisiä, jotka uskalsivat tuoda elämänsä kipupisteet kaiken kansan katseltaviksi. Ohjelman toisena juontajana oli kukapa muu kuin Marco "bumtsi bum" Bjurström. Aina positiinen kaveri, myönteisyyden ikoni. Luulen, että monia ärsyttää hänessä juuri se, että hän on niin positiivinen ja iloinen eli siis aivan epätyypillinen suomalainen. :-)

Ohjelman innoittamana piti sitten minunkin käydä tekemässä onnellisuustesti netissä. Tulos oli parempi kuin ikäisilläni keskimäärin ja elinikäkin lähempänä yhdeksääkymppiä. Mieheni sai pisteet 97! Olen aika hämmästynyt tuosta, kun ei hän minusta nyt arjessa aivan niin onnelliselta useinkaan vaikuta. :-)

Ohjelma ja testi sai minut pohtimaan onnellisuutta syvällisemmin. Mitä onnellisuus oikein on? Voiko sitä ylipäätään mitata jollakin mittarilla?

Minusta parempi sana kuin onnellisuus olisi tyytyväisyys elämään. On eri asia kysyä "oletko onnellinen" kuin "oletko tyytyväinen elämääsi". Minusta onnellisuus on jotenkin isompi asia ja liittyy erityisiin ulkonaisiin tapahtumiin. Omasta elämästäni voisin poimia tällaisista tapahtumista vaikka: rakastumisen, naimisiinmenon, lasten syntymät, työpaikan saannin, uuden kodin, lasten onnistumiset ym. ym.

Mutta eikö onnellisuus olekaan tunne, kuten olen ajatellut? Onko onnellisuus jonkinlainen stabiili tila, joka pysyy huolimatta tunteiden vaihtelusta? Voiko olla onnellinen keskellä suurta elämänsä kriisiä? En oikein ymmärrä tätä logiikkaa.

Myönnän etten perehtynyt kunnolla onnellisuussivuihin ja siksi olen jotenkin hämmentynyt tästä onnellisuuden mittaamisesta. Sivuilta kuulemma löytyy myös harjoituksia, joiden avulla onnellisuuttaan voisi lisätä. Ne saattaisivat antaa lisävaloa tähän onnellisuusasiaan.

Olenkohan poikkeava yksilö kun en ole oikeastaan koskaan miettinyt olenko onnellinen? :-) Olen ottanut elämän sellaisena kuin se on eteen tullut iloineen ja suruineen. Koen kyllä tällä hetkellä, että olen ihan tyytyväinen tämänhetkiseen elämääni, mutta onko se onnellisuutta? Tekemäni testin perusteella voisin kyllä petrata onnellisuuspisteitäni. Pitäisi varmaan tutustua niihin harjoituksiin, joilla sen voi tehdä.

Voisiko olla, että se mitä testi mittaa on jonkinlainen elämän tasapaino ja harmonia? Tila, jossa ei ahdista, vaan ihminen kokee että elämä on elämisen arvoista ja tyydyttävää. Jos näin on, voin kyllä sanoa olevani hyvin onnellinen.

Minun on kuitenkin vaikeaa nähdä onnellisuutta stabiilina olotilana. Ajattelen onnellisuuden asteen vaihtelevan aika ajoin. Varmasti testissä saa erilaisen tuloksen eri aikoina. Paljon suuria menetyksiä elämässäni kokeneena voin kyllä sanoa osaavani iloita pienistä arjen ilonpisaroista paremmin kuin ennen. Onni ei loppujen lopuksi vaadi kovin paljoa. Kun on käynyt pohjalla, osaa varmasti arvostaa sitä ihan tavallista arkista, välillä tasapaksuakin eloa ja olla kiitollinen siitä. Yksi hyvä kysymys voisikin olla: osaatko olla kiitollinen?

Minkä verran ihmisen ulkoiset olosuhteet vaikuttavat onnellisuuteen? Jos läheinen kuolee tai lapsi syntyy vammaisena, voiko kukaan tuossa hetkessä saada kovin korkeita onnellisuuspisteitä? Muutaman vuoden kuluttua tilanne on varmasti toinen. Uskon kyllä siihen, että omalla asenteella on suuri vaikutus elämän tasapainoon ja tyytyväisyyteen. Jos marisee ja valittaa joka asiasta eikä osaa olla kiitollinen mistään, niin ei varmasti voi kokea kovin syvää onnellisuutta elämässään.

Jokaisen olisikin varmasti hyvä tarkastella oman elämänsä palikoita ja olosuhteita ja yrittää nähdä positiivisesti oma elämä. Eihän elämä kellään ole täydellistä, mutta tyytyväinen omaan elämäänsä voi silti olla. Vertailemalla omaa elämää toisen elämään voi joskus tulla kateelliseksi ja tyytymättömäksi mutta voi myös huomata miten paljon huonommin asiat ovat jollakulla toisella. Ehkä sitten ei enää valita niin helposti kaikista pienistä vastoinkäymisistä, joita eteen tulee. Toki olemme luonteeltamme erilaisia, ja se mikä minulle on pikku asia, voi jollekin toiselle olla iso kriisin paikka.

Vaikken tästä onnellisuuden mittaamisesta saisikaan ihan kiinni, niin yhden asian tiedän varmasti: usko Jumalaan tekee minut onnelliseksi. Tieto siitä, etten elä vain kohtalon armoilla, vaan elämääni ohjaa Kaikkivaltias rakastava Jumala, tuo syvän tyydytyksen ja ilon elämään. Olen onnellinen, että saan tuntea Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanani ja että hän Pyhän Henkensä kautta on läsnä elämässäni. Tämä tieto saa aikaan minussa todella suuria riemun ja onnellisuuden tunteita aika ajoin. :-)

Ehkäpä ymmärrän jotakin siitä, mitä tällä onnellisuudella haetaan, kun ajattelen uskoani. Olen onnellinen Jumalassa, vaikka elämääni tulisi surullisia ja raskaitakin asioita. Usko ja luottamus Jumalaan silti pysyy ja on suht stabiili olotila. Jos siis jotakin voin onnellisuudestani sanoa (viis mitä pisteitä jostakin testeistä tulee) niin tämän verran:

"Herra kädelläsi iloita mä saan

se on rikas käsi antamaan.

Siellä armahdusta meille tarjotaan,

eikä kadotusta milloinkaan.

 

Onneni on olla Herraa lähellä

turvata voin yksin Jumalaan.

Onneni on olla Herraa lähellä,

tahdon laulaa hänen teoistaan."

(Virsi 517:2; sanat Anna-Mari Kaskinen)