Tänään on Sadun nimipäivä! Paljon on onnitteluja satanut niin tekstareila, livenä kuin face bookin kauttakin. Olemme herkutelleet mustikkapiirakalla päiväkahvin kanssa. Lapsille on tärkeää, että merkkipäiviä vietetään. Ja toki itsestäkin huomioiminen tuntuu mukavalta.

Olen miettinyt nimen olemusta. Äitini kertoi, että sain nimeni jonkun missi-Sadun mukaan. Satu nimen perään lisättiin vielä viivan kanssa Päivikki. Yläasteikäisenä päätin että alankin käyttää yhdysnimeäni. Mutta kuinkas kävikään! Tietenkin nimeäni väännettiin vaikka miksi ja siitä lähtien olen sitä lähes inhonnut, siis tuota Satu-Päivikkiä.

Oma tyttäreni kysyi tänään: "äiti miksi mulle annettiin sellainen nimi, jota ei ole almanakassa niin en voi viettää nimipäivää?" Sanoin että toki voimme Rosabellan päivää viettää Roosan päivänä, mutta se ei kelvannut. Yritin selittää että Rosabella tarkoittaa kaunista ruusua, on meidän oma keksimä nimi ja mielestämme tosi kaunis. Silti se nimipäivän puuttuminen harmitti. Emmepä tuota tulleet silloin ajatelleeksi kun nimeä valittiin. Meistä on ollut mukavaa että tytöllämme on nimi, jollaista ei ole muilla. Poikamme sai tänä vuonna nimensä almanakkaan kun Lennartin seuraksi lisättiin Lenni. Nimipäivä on 28.9.

Nimi on tärkeä. Kenellekään vanhemmalle tuskin on sama minkä nimen lapselleen antaa. Nimeä mietitään tarkasti ja sitä onko lapsi nimensä näköinen. Koko suku jännittää uuden tulokkaan nimeä. Saako lapsi jonkun suvun perinteisen nimen vai ihan uuden. Olen kuullut monenlaisia tarinoita nimistä. Yksi on perheestä, johon oli syntynyt jo monta tyttöä ja poikaa odotettiin kovasti. Mutta tyttö tuli tälläkin kertaa. Lapsiparalle annettiin nimi Unelma Sirpaleena.

Se, että kutsutaan nimeltä, tuntuu myös erityisen hyvältä. Tulee olo, että on toiselle tärkeä ja että minut erityisesti huomioidaan,  kun toinen puhuttelee nimeltä. Tosin kaikissa yhteyksissä ei ole näin. Esimerkiksi mainospostien "imelät" tekstit: "Satu, olemme valinneet tämän tarjouksen henkilökohtaisesti juuri sinulle" ym. eivät tunnu luonnollisilta. Mutta se, että rakas ihminen sanoo oman nimen, hyväilee mieltä. Ja tietenkin se, että lapsi sanoo "äiti", on aivan erityisen ihanaa. Jos lapsi kutsuisi omalla nimellä, se voisi kuulostaa omituiselta.

Nimi on tärkeä meille ihmisille, mutta myös Jumalalle. Raamatussa sanotaan, että Jumala tuntee meidät nimeltä. "Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky, eikä minun rauhanliittoni horju sanoo Herra sinun armahtajasi. (Jes. 54) Jokainen ihminen on Jumalalle rakas ja Jeesus on jokaisen ihmisen puolesta kuollut, jotta me saisimme elää iankaikkisesti hänen lähellään.

Jumala ei vain tunne jokaista nimeltä vaan hän myös kutsuu meitä nimeltä. Eri elämänvaiheissamme hän kutsuu ihmistä yhteyteensä ja lähelleen. Sillä Jumalalla on jokaisen ihmisen elämälle ainutlaatuinen suunnitelma. Jumala tahtoo antaa meille yltäkylläisen ja turvallisen elämän hänen lähellään.

Kiitos Taivaan Isä, että tunnet minutkin nimeltä.Kiitos että olen sinulle rakas ja tärkeä. Auta minua kuuleman kun kutsut minua nimeltä, jotta kulkisin sinun johdatuksessasi. Kiitos rakkaudestasi minua ja läheisiäni kohtaan. Aamen.