Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

- Tommy Tabermann -

Meidät on tarkoitettu toisiamme varten, ei ketään ole tarkoitettu kulkemaan yksin tämän elämän läpi. Käsi kädessä on turvallisempaa. Mutta onko kaikilla ystävää, rinnallakulkijaa maailman myrskyissä? Yksinäisyys: tämän ajan kipeä haava on niin monessa sydämessä. Nuoret ovat yksin, aikuiset ja vanhuksetkin valittavat yksinäisyytta. Masentaa, kun ei ole ketään, jolle riittäisi, kelpaisi tällaisenaan, karvoineen kaikkineen, puutteineen, vajavuuksineenkin. Satunnaisia tuttavia voi olla, mutta onko sellaista, joka aidosti välittää mitä juuri sinulle kuuluu?

Sinä, jolla on edes yksi sydänystävä olet onnekas. Sillä niin monella ei ole edes tuota yhtä. "Kantakaa toistenne taakkoja niin te toteutatte Kristuksen lain" sanotaan Galatalaiskirjeessä. Elämän taival voi olla monelle raskas. Ei ketään ole tarkoitettu yksin elämään, kärsimään, sairastamaan, kantamaan kuormaansa. Yksinäisen askel painaa, tekisi mieli luovuttaa. Reppuun on kertynyt asioita, jotka painavat, ahdistavat. Tuntuu ettei reppua jaksa itse kantaa harteillaan. Silloin tarvitaan lähimmäistä, ystävää, joka ottaa hetkeksi repun omille harteilleen ja kenties kantaa sen ristin juureen. Sinne repun saa tyhjentää ja jatkaa vapaana ja kevyin askelin matkaa.

Miten paljon me kannamme turhia taakkoja? Taakaksi voi muodostua syyllisyys, joka tuntuu kasvavan askel askeleelta. Kuka ottaisi syyllisyyden pois? Sanoisi, että kaikki on anteeksiannettu, sovitettu. Jeesus lupasi omilleen rauhan ja ilon, mutta miksi meidän on niin vaikeaa omistaa sitä omalle kohdallemme?

"Se on täytetty" sanoi Vapahtajamme. Hän on kantanut syntimme ristille, jotta me saisimme armon ja anteeksiantamuksen. Jotta me voisimme jättää syntitaakkaamme ristinjuurelle ja lähteä vapaina ja iloisina jatkamaan matkaa. Jeesus lupasi omilleen ilon ja rauhan. Sen hän tahtoo antaa jokaiselle.

Herra tee minusta sinun rakkautesi kanava ja lähde, jotta voisin välittää aidosti hellyyttä, lohdutusta, ystävyyttä ihmisille joita päivittäin kohtaan. Ohjaa askeleeni yksinäisten, sairaiden, masentuneiden luo. Niiden luo, joille voin välittää toivon kipinän. Herra, sinun tahdossasi ja askelissasi tahdon kulkea. Sinun, jolle yhdenkään meidän kipu ei ole vieras. Elithän sinä Jeesus ihmisen elämän, siksi olet kipujen mies, sairauden tuttava. Anna meille rauha ja lepo läsnäolossasi. Anna meidän nähdä sinun kasvosi kaikissa ihmisissä.

Ei se,
miltä me näytämme
eikä se,
mitä me aikaan saamme,
merkitse
sen rinnalla
mitään,
mitä me olemme
toinen
toisellemme.

- Marleena Ansio -