Eipä tarvitse pitkään miettiä mikä on valtakunnan ykköspuheenaihe tällä hetkellä. Sikainfluenssa on saanut ihmiset kauhun partaalle. Tuskin kukaan uskaltaa kunnolla yskiä julkisella paikalla kun jo saa osakseen pitkiä tuijotuksia. "Onkohan tuolla se?" Koskaan ei flunssa ole aiheuttanut niin paljon pelkoa kuin nyt.

Possunuhasta puhuvat lapset päiväkodeissa ja kouluissa, aikuiset työpaikoilla, vanhukset vanhainkodeissa. Mietitään ottaisiko rokotuksen vai ei. Omat lapseni toivat tänään koulusta lapun, johon pitää merkitä haluammeko että lapset rokotetaan. Itse sain rokotuksen viime viikolla, koska työskentelen sairaalassa ja aikomus on rokotuttaa lapsetkin. Oireet rokottamisesta ovat kuitenkin lievempiä kuin itse tauti. Itselläni tuli käsi kipeäksi, väsymystä ja vähän flunssainen olo.

On tärkeää rauhoitella tältä hysterialta etenkin lapsia, jotka muutenkin ovat peloissaan ja puhuvat keskenään, siitä miten ihmisiä on tähän flunssaan kuollut. Ymmärrän kyllä niiden ihmisten tai heidän läheistensä pelon, joilla on jokin muu vakava sairaus. Pelossa ja turvattomuudessa eläminen on raskasta. Mutta kuitenkaan emme voi huolehtimisellamme lisätä elämämme päiviä.

Välillä mietin miten toisenlaisessa maailmassa omat lapseni elävät kuin itse aikoinani. Maailmassa on niin paljon isoja pelon aiheita nykyään. Asioita, joita lapset eivät ymmärrä eivätkä osaa käsitellä aikuisten tavoin. Kun emme me aikuisetkaan. Olisi tosi tärkeää, että jokaisella lapsella olisi lähellään ainakin yksi turvallinen aikuinen, joka kuuntelisi hänen huoliaan ja jolle voisi puhua ihan kaikesta. Ettei tarttisi yksin peiton alla pelätä. Lapsen ei tartte kantaa aikuisten huolia, hänen tulee saada olla lapsi, huoleton ja onnellinen leikeissään. Meidän aikuisten tehtävänä on suojella ja varjella lapsia ja mahdollistaa heille se että voivat olla levollisia elossaan.

Elämämme ei ole meidän käsissämme vaan Korkeammissa käsissä. Uskon itse vakaasti, vaikkei sitä ole aina helppoa hyväksyä, että elinpäivämme ovat ennalta määrätyt. Näinhän psalmissa 139 sanotaan. Jokainen päivä on lahja. Me emme ole voineet vaikuttaa syntymiseemme emmekä voi elämäämme sekuntiakaan pidentää siitä, mihin sen raja on asetettu. Minulle tämä usko tuo levollisuuden ja on auttanut lopulta hyväksymään myös läheisten kuolemat. Vaikka en toki voi ymmärtää tai selittää miksi Jumala antaa toiselle enemmän elinpäiviä ja ottaa jonkun toisen niin varhain pois.

Ennen vanhaan jumalanpalveluksen esirukouksessa pyydettiin varjelusta mm. kulkutaudeilta ja pahalta äkilliseltä kuolemalta. Sanamuotoja uudistettiin myöhemmin, mutta nyt tuntuu että tuo vanha olisi yhä ajankohtainen.

Nyt Litania-esirukouksen sanamuoto kuuluu:

"Varjele meitä, laupias Herra Jumala ympäristötuhoista ja luonnonmul­listuksista,
nälänhädästä ja tau­deista, sodasta ja väkivallasta, riidoista ja laittomuuksista."

Itse saan lohdutusta ja turvaa uskosta Jumalaan, ja siihen ettei mitään tapahdu hänen sallimattaan. Jumala on minun turvani ja apuni, hän on antanut minulle elämän ja hänen varassaan minun ja läheisteni elämä on. Jos minua pelottaa tai ahdistaa, luen raamatusta rohkaisevia kohtia. Tässä muutamia vanhan Raamatunkäännöksen mukaan.

Psalmi 94:22. Mutta Herra on minun linnani, Jumalani on minun suojakallioni.

Psalmi 46:2-4 Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta.

Joh.14:27. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.

Jes 41:10. älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.

43:1. Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta.

Psalmi 121 Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.

Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. 5. Moos. 33:27