Uusi vuosi, uudet mahdollisuudet. Minkälaisia Uuden vuoden lupauksia sinä mahdoit tehdä? Liikutko enemmän, vähennät alkolin käyttöä tai syöt terveellisemmin? Nämä kai yleisimpiä lupauksia.

Minä itse en oikeastaan tehnyt varsinaisia Uuden vuoden lupauksia, muita kuin että tahdon tänä vuonna kuunnella tarkemmin Luojani ääntä ja hiljentyä enemmän hänen edessään. Että vaeltaisin hänen tahdossaan enkä omalla itsekkäällä tielläni.

Lupauksia ei ole aina helppo pitää. Eniten itseäni harmittaa lupaukset, jotka olen antanut lapsille, mutta joita en ole syystä tai toisesta kyennyt pitämään. Itselläni kuten varmasti meillä kaikilla on kokemusta lapsuudessa siitä, kun vanhemmat eivät kyenneet pitämään lupauksiaan.  Monta pettymystä tuli eteen ja ehkä siksi minun on joskus ollut vaikeaa luottaa ihmisiin. Me aikuiset emme aina käsitä miten tärkeää lapselle on se, että hän voi luottaa aikuisen sanaan. Että se, mitä aikuinen sanoo, on totta ja pitää. Monet ajattelevat että eihän se nyt niin vakavaa ole, jos lapselle luvattua ei pidäkään. Mutta mitä useampia lupauksia rikotaan, sitä enemmän lapsen luottamus murenee. Hän ei enää voi olla varma mistään jos sanat kertovat toista kuin teot. Alkoholistiperheessä on surullisen tuttua juuri tämä, että selvinpäin annetut lupaukset valuvat kuin vesi hanhen selästä kun alkoholi astuu kuvaan. :-(

Omat lapseni muistavat usein muistuttaa, että "lupaukset on pidettävä". Se on mielestäni hyvä asia. Ja yritän todella, että en lupaisi sellaista mitä en kykene pitämään.

On jännä asia, miten omien lasten kanssa yrittää korjata monia omassa lapsuudessa sattuneita ikäviä asioita. Ehkä se, että muistaa niin vahvasti ne ikävät tunteet ja pettymyksen, joita joskus lapsena koki vaikuttaa siihen, että yrittää itse seisoa sanojensa takana.Tarkoitukseni ei toki ole syyttää vanhempiani, sillä he tekivät varmasti parhaansa. Ja toki lasten täytyy oppia pettymyksiäkin sietämään. Mennyttä ei voi muuttaa mutta tulevaa vielä voi.

Yksi lupaus, jonka tahtoisin tehdä on: tahdon yrittää tarjota lapsilleni turvallisuutta elämässä. Eilisen päivän ampumatragedia osoitti taas sen, miten kenelle tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Me kuvittelemme ettei paha meihin osu. Mutta koskaan emme voi olla varmoja milloin se osuu meihin tai läheisiimme. Silti ei tarvitse elää pelossa. Oma luottamukseni perustuu Jumalaan ja siihen, että minulle ei tapahdu mitään hänen sallimattaan. Ja että se mitä tapahtuu, oli se hyvää tai pahaa, siinä hän on mukana. Jumala on kanssani ilossa, surussa, kivussa ja pettymyksissäkin. Hänen kanssaan minun ei tarvitse pelätä. Jumalan kämmeneltä ei voi pudota.

Uskon, että näinä aikoina kun tapahtuu selittämättömiä asioita, on entistä tärkeämpää olla läsnä lasten elämässä, kuunnella heidän hätäänsä, pelkojaan, kysymyksiään. Lapset tietävät ja kuulevat usein enemmän kuin me aikuiset arvaammekaan. On tärkeää vakuuttaa lapselle, että he ovat turvassa. Aikuisen tehtävänä on suojella lapsia tässä epävakaisessa maailmassa. Lapsella on oikeus saada olla huoleton lapsi, jonka ei tarvitse kantaa aikuisten murheita.

Voisimmeko siis kaikki aikuiset luvata, että yritämme tarjota lapsillemme turvallisen elinympäristön, kuulevia korvia, lämpimiä sylejä ja aikaamme tulevana vuonna? Sillä lapsissa on tulevaisuus. Heihin kannattaa satsata. Rakkaus on maailman kaikkeuden suurin voima. Sen voimalla tässä välillä niin pimeässä maailmassa jaksaa elää ja tarpoa eteen päin. Levitetään rakkautta ympärillemme, jotta tämä maailma olisi parempi ja turvallisempi paikka elää.

”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattelevat iankaikkiset käsivarret.”

 (5. Moos. 33:27)