Päätin vähän aikaa sitten kirjoittaa ajatuksiani eräälle kristilliselle nettisivustolle. Kirjoitin avoimesti omalla nimelläni ja vilpittömällä mielellä.  Olin hämmentynyt, kun nimimerkkien takaa alkoi tulla kaikenlaisia kommentteja, joista osa oli mielestäni hyvän maun rajat ylittäviä. Lueskelin myös toisten kirjoittamia blogitekstejä, joista joihinkin kommentit olivat vielä julmempia. Osa sisälsi jopa piruilua ja mielestäni erittäin asiatonta tekstiä. Lukiessani kommentteja minulle tuli tosi kurja olo. Ihmiset riitelivät uskonnäkemyksistä, nimittelivät ja luokittelivat toisiaan ties mihin lahkoihin.

Toki suuri osa kirjoituksista oli myös rohkaisevia ja asiallisiakin, mutta yleinen "henki" joka sivustolla vallitsi, oli ahdistava. Päätinkin että oman mielenrauhani takaamiseksi en aio jatkossa lähteä kyseiselle sivulle väittelemään tai puolustelemaan uskoani. Se ei rakenna millään tavalla että väitellään tai haukutaan toisia, vieläpä uskon nimissä. Mikä mahdollisuus sen sijaan olisi että kyseisillä sivuilla voisiin yhdessä miettiä joitakin rakentavia käytännön toimia esimerkiksi kirkon toiminnalle tms. Että kristityt yhdessä puhaltaisivat samaan hiileen.

Jeesus rukoili jäähyväisrukouksessaan:"Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut." (Joh. 17:21)

Emme toki voi olla kaikesta yhtä mieltä, mutta voisimmeko olla yhtä mieltä edes niistä keskeisistä asioista, pelastuskysymyksistä? Kun keskustelun taso kirkon sisällä on nykyään sitä, että onko uskontunnustukseen mahdollista uskoa, tai tarvitsiko Jeesuksen olla syntynyt neitseestä ollakseen Jumalan Poika, niin aika huteralla pohjalla seisotaan.

Kirkon tehtävänä on olla valona maailmassa. Kirkon tehtävänä on kertoa että on olemassa toivoa tässä pimeässä maailmassa. Kirkon työntekijät on kutsuttu Kristuksen todistajiksi samoin kuin jokainen yksityinen kristittykin. Todistaja todistaa (Jumalan suurista teoista), eikä viljele epäuskoa. Sana pappi tulee latinan sanasta pastor (paimen). Paimenen tehtävänä on johdattaa laumaansa vesipurojen ääreen ja vihreille niityille.

Onko seurakunta paikka, josta ihmiset saavat Elämän leipää ja voimia arjen puuhasteluun? Hyvin harva näin tuntuu kai kokevan. Onneksi seurakunta ei kuitenkaan ole vain meidän työntekijöiden varassa, vaan Jeesus itse on sen pää ja Herra. Hän itse on läsnä siellä missä kaksi tai kolme on koolla hänen nimessään. Ilman häntä kaikki puuhastelumme on turhaa, niinhän hän itse sanoi.

Paimenen tehtävä ei ole aiheuttaa hajaannusta tai sekasortoa laumassaan. Itse olen tämän ajatuksen sisäistänyt ja yritän sitä Jumalan avulla noudattaa. Siksi minua erityisesti surettaa aina se, kun näen paimenia jotka eivät tunne vastuuta laumastaan. Uskon vahvistamisen ja rakentamisen sijaan voimavarat käytetään epäilysten lietsomiseen tai Raamatun Sanan epäilyyn.

Jeesus kehotti omiaan pysymään kiinni hänessä. "Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään." (Joh. 15:4-5)

Mitä kauemmas me kirkkona tai yksittäisinä kristittyinä ajaudumme Jeesuksesta, sitä vähemmän me tuotamme Jumalan tahdon mukaista hedelmää. Rukous ja Jumalan sanan äärellä viipyminen liittää meitä lujemmin Kristukseen, hyvään Paimeneemme. Hän on sanonut, että hänen omansa kuulevat hänen äänensä. Jos me lakkaamme kuulemasta Paimenemme ääntä, meidän on oltava huolissamme ja hakeuduttava hänen lähelleen uudestaan.

Herra armahda sinä meitä hyvin vajavaisia palvelijoitasi. Vedä meidät sinun lähellesi, jotta saisimme sinulta ravintoa, jota voimme jakaa eteenpäin. Täytä meidät Pyhällä Hengelläsi, jotta voimme olla sinun todistajiasi siellä minne meidät johdatat.