Monet etsivät elämäänsä sisältöä ja merkitystä erilaisista piireistä, elämyksistä tai aatteista. Kirkkoa pidetään vanhanaikaisena kun se ei mukaudu kaikkiin uusiin aatoksiin ja virtauksiin mitä maailmalla liikkuu. Olisihan se monen mielestä hienoa, jos jokainen voisi luoda oman uskonsa ja oppirakennelmansa ja niiden kanssa sitten elettäisiin sulassa sovussa kirkon sisällä. Kuitenkaan näin ei voi tapahtua jos aiomme pysyä kristillisenä kirkkona.

Kristillisellä kirkolla on omat erityispiirteensä ja korostuksensa, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen kaikkien ideologioiden ja uskontojen joukossa. Olennaisin ero kaikkiin muihin uskontoihin on se, että kristinuskon Jumala tuli ihmiseksi, sovitti syntimme ristillä ja avasi tien taivaaseen. Mitään muuta kautta emme voi saada yhteyttä Jumalaan kuin Jeesuksen kautta. Tämä on se kompastuskivi, johon moni kaatuu.  Suhtautuminen Jeesukseen jakaa ja on jakanut ihmiset kristinuskon alkuajoista asti.

Onneksi Jumala voi kirkastaa itsensä epäilijälle tai kieltäjällekin. Jeesus sanoi:"Minä olen tie totuus ja elämä". Tämän mukaan  ei voi olla monia teitä ja monia totuuksia kuten monet näyttävät ajattelevan. Jeesus itse on Tie, ja kun häntä seuraa, on matkalla taivaaseen. Jumala on luvannut ilmaista itsensä sille, joka häntä etsii. Ei hän piiloudu etsijältä, vaan tulee lähelle, osoittaaa rakkautensa. Raamatussa sanotaan myös monessa kohtaa, että Jumala on rakkaus. Hän ei vain rakasta, vaan hänen olemuksensa on rakkaus. Kaikki maallinen rakkaus on vain kalpeaa heijastusta siitä Rakkaudesta, joka on Jumala.

Kuuntelin tänä aamuna evankelista Kalevi Lehtisen "radioblogia" ja minua rohkaisi kovasti hänen ajatuksensa. Kalevi, joka on johdattanut satoja ja tuhansia ihmisiä Jeesuksen yhteyteen, puhui niin tuoreesti evankeliumista ja sen muuttavasta voimasta. Hän siteerasi Raamattua: "Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille.  (Room. 1:16).

Siinä vaiheessa kun kirkossa aletaan hävetä evankeliumia, ollaan hukassa. Evankeliumissa on elämä ja toivo. Evankeliumi on ilosanoma Jeesuksen sovitustyöstä ja pelastuksesta, joka tulee hänen kauttaan. Siellä missä tätä ristin sanomaa julistetaan, Jumalan voima vaikuttaa ja muuttaa ihmisiä. Evankeliumi eheyttää, parantaa, antaa elämälle mielekkyyden ja sydämeen rauhan. Ihmisviisaus ei riitä ihmistä pelastamaan, mutta siellä missä julistetaan evankeliumin muuttumatonta sanomaa, Pyhä Henki toimii ja kutsuu ihmisiä yhteyteensä.

Evankeliumi ei ole vanhanaikaista, vaan siinä vaikuttaa Jumalan tuore, uutta luova voima. Siellä mistä tämä voima puuttuu, yritetään rakentaa ihmisten linnoituksia, mutta ne eivät kestä. Meillä on kirkossa perusta, joka pysyy. Tämä on Kristuskallio. Tälle perustalle kun rakennamme, rakennuksemme kestää. Mutta jos luovumme perustasta, rakennelmat sortuvat.

Apostolien teoissa kerrotaan seuraavaa: "Silloin Pietari, Pyhää Henkeä täynnä, sanoi heille: "Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä. Hänet te ristiinnaulitsitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista. Hänen voimastaan tämä mies seisoo terveenä teidän edessänne.  Hän on se kivi, joka ei teille rakentajille kelvannut mutta josta on tullut kulmakivi. Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."  Tämä sanoma ei ole muuttunut aikojen saatossa. Miksi niin vähän tällaista julistusta kuulemme? Minä tahdon pysyä tässä vanhanaikaisessa evankeliumissa sillä tiedän, että vain siinä on Jumalan voima.

Olen viime aikoina miettinyt kovasti Roomalaiskirjeen sanoja: "Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä." (Room. 12:2) Mikä sitten on väärää mukautumista? Entä missä asioissa kirkko taas voisi tulla lähemmäs tämän ajan ihmistä menettämättä identiteettiään? Monet ovat hämmennyksissä näiden asioiden kanssa. On niin monenlaisia näkökantoja ja ajatuksia.

Ajattelen, että jos ihmisviisaus on ainoa, jolla omaa uskoamme pidämme yllä, niin olemme eksyksissä. Ainoa mahdollisuus on pysyä kiinni Jeesuksessa jotta kuulee hänen äänensä, ja pysyy tiellä. Meille on annettu Pyhä Henki oppaaksi ja rohkaisijaksi, neuvonantajaksi. Ei Jeesus ole jättänyt meitä yksin, oman onnemme ja viisautemme varaan. Hän on kanssamme. Häneltä saamme kysyä neuvoa ja viisautta. Hän on luvannut johdattaa niitä, jotka rukoillen kulkevat.

On valtava asia tietää "ettei kuolema eikä elämä eivät enkelit eivätkä henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."  (Room. 8:38)

Tästä tiedosta sydämessä asuu rauha, jota ei voi mikään tämän maailman asia horjuttaa, sillä Jumalan antama rauha on ymmärrystä ylempää. Omistatko sinä jo tämän rauhan sydämessäsi? Oletko saanut yhteyden elävään Jumalaan, jolla on suunnitelma sinun elämällesi? Hän tahtoo sinua rakkaudessaan johdattaa. Pysähdy kuulemaan, kun hän kutsuu sinua nimeltä.