Kirkkolaissa, joka koskee evankelis-luterilaista kirkkoa, on rippisalaisuutta koskeva säädös. Säädöksen mukaan yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut. Vaikka joku tulisi kertomaan minulle murhanneensa jonkun, en saisi tuota henkilöä poliisille paljastaa, ainoastaan kehottaa syyllistä menemään itse poliisin puheille.

Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut.

Kun pappia kuulustellaan todistajana, hän ei saa ilmaista sitä, mitä yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa on hänelle uskottu.

Jos joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmiannettavan rikoksen olevan hankkeissa, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on kerrottava hyvissä ajoin ja varovasti asiasta viranomaisille, kuitenkin niin, ettei asianomainen suoraan tai välillisesti tule siitä ilmi. (Kirkkolaki 5 §2)

Viime aikoina kirkon piirissä ilmitulleiden lasten hyväksikäyttötapausten johdosta pappien rippisalaisuutta yritetään purkaa. Otsikosta huolimatta minulla ei ole aikomus paljastaa ripissä kuulemiani asioita tässä kirjoituksessa. Sehän olisi virkavirhe ja jopa syy erottaa minut virasta. Rippisalaisuus on papilla ehdoton. 

Katekismuksessa ripistä sanotaan näin: Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse.

Minusta tuntuu että tästä rippisalaisuus asiasta on julkisuudessa tehty nyt turhan suuri asia.  Monet varmaan luulevat pappien kantavan mielessään salaisuuksina suuria paljastuksia ja rikoksia, joita ihmiset ovat heille kertoneet. Todellisuus on varmasti toinen. Vaikkakin täytyy sanoa, että jatkuvasti kuulen sielunhoitokeskusteluissa asioita, jotka järkyttävät ja ravistelevat mieltä, herättävät hyvin monenlaisia tunteita. Ammatillisuus tarkoittaa sielunhoitajalla sitä, ettei ota toisen kuormaa liian henkilökohtaisesti kannettavakseen.

Voin sanoa, että yksikään pedofiili ei ole tullut minulle tunnustamaan tekoaan. Luulen, että  ripittäytyminen hyväksikäyttötapauksissa on aika harvinaista johtuen rikoksen luonteesta.

Ajattelen, että kaikki mahdollinen on tehtävä hyväksikäytettyjen auttamiseksi, mutta en usko että rippisalaisuuden purku on oikea keino tuoda apua hyväksikäytetyille.

Lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäneiden hoidoissa on tullut usein esiin heidän oma traumatisoitunut lapsuutensa ja nuoruutensa, jossa on esille tullut perheiden rikkinäisyyttä, pahoinpitelyä, piittaamattomuutta, henkistä julmuutta tai seksuaalista rajattomuutta ja hyväksikäyttöä. On hyvä tiedostaa, että hoitoon hakeutuu vain pieni osa pedofiileistä ja heidän taustansa saattaa antaa virheellisen kuvan hyväksikäyttävän puolen kehittymisestä. Lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttävien miesten, naisten ja nuorten kirjo on laaja ja monisyinen. Ei voida määritellä tiettyä pedofiilityyppiä. Pedofiiliset mielikuvat ja -halut ilmenevät usein varhain nuoruusiässä. Myös ensimäiset hyväksikäytöt voivat tapahtua hyvin nuorena.

Luulen, että rippisalaisuuden purkaminen voisi tuoda mukanaan enemmän negatiivisia kuin positiivisia vaikutuksia. Omien kokemusteni perusteella monelle ripittäytyjälle juuri tieto papin ehdottomasta vaitiolovelvollisuudesta on antanut rohkeutta tulla puhumaan raskaista ja vaikeista omantunnon syytöksistä. Omalle kohdalleni ei ole sattunut rikoksien tunnustajia, vaikkakin olen kuullut muuten hyvin vaikeita ja raskaita asioita, joita ihmiset ovat vuosikymmeniä mielessään kantaneet. Synninpäästön sanojen jälkeen ihmisen koko olemus on saattanut muuttua kumarasta pystypäiseksi. Vuosien taakka on pudonnut harteilta pois.

Entäpä sitten jos papin vaitiolovelvollisuuteen ei voisi enää luottaa? Kuinka moni kantaisi ahdistuneena taakkaa harteillaan tai jopa uupuisi sen alle. Toivon todella päättäjille viisautta tässä asiassa. Kirkolle rippi on tärkeä asia, jonka murtamista tulisi tarkkaan harkita.