Keskikesän juhla Juhannus on juhlittu jälleen ja saldona on niin iloa kuin surua. Moni sai nauttia rakkaiden ja läheisten kanssa ihanista hetkistä mökeillä, rannoilla, veden äärellä. Oli hyvää seuraa, hyvää syötävää ja hyvää juotavaa.. Valitettavasti liiankin paljon hyvää juotavaa monella.

Isossa porukassa monilta vaaroilta vältyttiin, vähältä piti tilanteita oli varmasti paljon, mutta sattui myöskin traagisia onnettomuuksia. Tänäkin Juhannuksena moni menetti henkensä hukkumalla, liikenneonnettomuudessa tai väkivallan seurauksena. Tilastoihin tuli synkkiä merkintöjä siitä, miten alkoholi oli osasyynä niin monessa onnettomuudessa. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole moralisoida vaan herättää pohdintaa suomalaisesta juhlimis- ja juomiskulttuurista.

Eikö vähempi juominen riittäisi tunnelman aikaansaamiseksi? Pitääkö juoda niin paljon? Eikö hyvää mieltä ja iloa saa vähemmällä? Mikä tarve on jo nuoresta saakka sekoittaa päänsä? Onko tälle asialle mitään tehtävissä? Kun valistus ei tunnu auttavan, mitä voi tehdä?

Alkoholi on monen pahan alku ja juuri. En ole itsekään täysin absolutisti, mutta herätän kysymyksen miksi suomalainen juhlimisperinne on  niin viinahuuruinen? Miksi ei osata nauttia alkoholia kohtuudella? Viinilasillinen silloin tällöin hyvässä seurassa on rantouttavaa, mutta onko se hauskaa että rapakännissä heilutaan niin, ettei enää aamulla muisteta mitä on tullut tehtyä ja kenen kanssa? Eikä tämä ole vain nuorten touhua vaan yllättävän monella aikuisellakin menee pahasti yli. Jopa niin pahasti, ettei meinaa lomalta päästä takaisin töihin kun putki jää päälle.

Kurjalta tuntui katsoa nuorisoporukoita aattoiltana kokon luona, kun olivat jo alkuillasta niin humalassa, etteivät meinanneet pystyssä pysyä.  Jotkut yllyttivät hyppäämään alasti laiturilta ja sitähän tapahtui kaikkien silmien alla. Pääedeltä matalaan veteen! Onneksi ei sattunut mitään vahinkoja.

Onko mahdoton ajatus oppia käyttämään alkoholia kohtuudella tässä maassa? Tai löytää muita rentoutumiskeinoja kuin kokovartalopuudutus.

En osaa kuvitella sitä syyllisyyttä mikä on porukassa sen jälkeen kun bileet päättyivätkin ikävästi. Kun kaveri ei herännytkään, vaan nukkui ikiuneen. Elämä ei ole enää koskaan samanlaista sen jälkeen. Kannamme jokainen teoistamme vastuun. Vastuuta olisi hyvä myös tuntea toinen toisistamme. Jos näemme humalaisen lähtevän rattiin, soitamme heti poliisin vaikka kyse olisi naapurin miehestä. Jokainen voimme osaltamme olla ennaltaehkäisemässä kärsimystä tässä maassa jos välitämme toinen toisistamme.

"Herra, lohduta sinä niitä, joille tämä Juhannus kääntyi surujuhlaksi.  Havahduta meitä näkemään se, mitä me voimme tehdä toinen toistemme hyväksi. Opeta meitä kantamaan vastuuta toinen toistemme hyvinvoinnista ja lievittämään kärsimystä. Siunaa ja varjele loppukesämme. Auta meitä välttämään turhia riskejä eämässäme ja vaalimaan turvallisuutta. Opeta ymmärtämään miten ainutkertainen ja hauras on ihmiselämä. Aamen."