Välillä tulee luettua paikallisen sanomalehden lukijoiden lähettämiä tekstareita "lukijan lyhyet palstalta". Viime aikoina niitä lukiessani olen miehelle ihan ääneen ihmetellyt, että kylläpä ihmiset ovat kesällä vihaisia! Positiivisia viestejä on vain muutama ja kaikissa muissa viesteissä valitetaan jostakin asiasta. Kirjoitukset ovat välillä hyvin agressiivisiakin. Välillä valitetaan nuorten autokaahailusta tai lemmikkieläinten jätöksistä. Joskus aiheena on asiakaspalvelun heikkous, mikä milloinkin. Moni näkee ympärillään vaan aiheita, joista voisi valittaa, sen sijaan että iloitsisi kaikista niistä arjen pienistä ihmeistä, joita saa kokea.

Tätä ihmiseloa pohtiessani olen tullut siihen tulokseen, että elämässä on pitkälti kysymys omasta asenteesta. Moneen asiaan elämässämme voimme itse vaikuttaa. Annammeko anteeksi loukkaukset, vai katkeroidummeko? Iloitsemmeko naapurin uudesta autosta, vai tulemmeko kateellisiksi? Onko lasisi puoli täysi vai puoli tyhjä? Pessimisti näkee asioissa aina sen kielteisen puolen, optimisti taas myönteisen. Optimistin elämä on varmasti onnellisempaa kuin pessimistin, joka pelkää koko ajan pahimman tapahtuvan.

Asenteensa voi valita. Vaikka et voisi valita elämäsi olosuhteita, voit valita sen miten niihin suhtaudut. Katkeroidutko elämäsi menetyksistä vai osaatko nähdä sen hyvän mitä saat omistaa? Ajatteletko vaikeassa tilanteessa, että "tämä on maailmanloppu" vai että "huonomminkin olisi voinut käydä"? Näetkö ne lukemattomat asiat, jotka elämässäsi ovat hyvin vai vain sen yhden asian joka on pielessä? Osaatko olla kiitollinen terveydestäsi, puolisostasi, lapsistasi, työpaikasta, kodista, joka päiväisestä ruuasta jne.

Mietipä miten monella tälläkin hetkellä on asiat paljon huonommin kuin sinulla? Kuinka moni elää nälkäkuoleman partaalla tai sairastaa vakavaa sairautta? Omat murheet tuntuvat hyvin pieneltä maailmanlaajuisen kärsimyksen rinnalla. Itselleni tämä aika kun olen ollut sairaalapappina on ollut hyvin "silmät avaavaa". Jatkuvasti näen kärsimystä, jota ei voi ymmärtää eikä selittää. Mutta sairasvuoteissa ei makaa vain katkeroituneita ihmisiä, vaan moni on sairauden myötä saanut elämäänsä oikean arvojärjestyksen. Osaa kiittää jokaisesta uudesta päivästä, läheisistä ihmisistä, kivuttomasta päivästä.

Elämässä on niin helppoa katkeroitua, olla kateellinen ja marttyyri. Toisten elämää katsellessa oma elämä voi tuntua merkityksettömältä ja tyhjänpäiväiseltä. Usein unohdamme että me näemme vain ulkokuoren. Jokaisella omat murheensa, monta kertaa ne, joita kadehdimme kantavat salaisia kipuja, jotka eivät näy ulospäin.

Minulla oli erittäin huono itsetunto nuorempana. Huono itsetunto johti siihen, että pidin itseäni rumana, tyhmänä ja muutenkin huonompana kuin muut. En nähnyt omia lahjojani ja kykyjäni, näin vain puutteeni. Huonon itsetunnon mukanaan tuoma kateus nakersi elämääni, kun näin aina vain sen mitä toisilla oli ja mitä minulta puuttui. Toiset taas näkivät minussa paljon kaunista ja hyvää mutta itse en kateudessani sitä nähnyt.

Onneksi olen kulkenut noista ajoista pitkän matkan. Tänä päivänä voin sanoa olevani kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä, jonka saan elää. Katselen tänään elämää aivan kuin erilaisten silmälasien takaa. Raskaat menetykset joita on kohdalleni tullut, ovat saaneet minut näkemään pienten asioiden arvon ja merkityksen.

Tänään olen onnellinen että saan olla juuri minä ja elää juuri tätä elämää. Olen usein nähnyt , miten monilla toisten kadehtimilla "kauniilla ja rohkeilla" voi olla todella vaikeita ja raskaita asioita elämässään. Voi miten usein ulkokuori pettää! Vaikka maailma olisi romahtamispisteessä, ihmiset pitävät kulissit kasassa viimeiseen asti.

Jokaisessa päivässä on niin paljon kiitoksen aihetta. Muistan kuinka raskaasta läheisen menettämisen surusta toivuttuani teki mieli huutaa jokaiselle vastaantulijalle:"Kiitos Jumalalle, me olemme vielä elossa. Ajatele. Mieletön juttu! Suuri ihme, saamme elää! On ihanaa elää!" Roomalaiskirjeessä sanotaan että "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat" (Room. 8:28) Jumalalla on voima ja valta kääntää jopa raskaat menetykset siunaukseksi.

Elämän onnellisuus ei muodostu siitä, miten paljon omistaa tai miten runsaasti saa kokea maallisia riemuja, vaan siitä miten elämäänsä suhtautuu. Kiitollinen ihminen elää onnellisempaa ja rikkaampaa elämää kuin katkera ja ahne. Vaikka ihmisellä olisi kaikki mitä hän voi ikinä toivoa, mutta hän ei osaisi sitä arvostaa, ei se häntä mitään hyödyttäisi. Köyhä ja kipeä voi olla onnellisempi kuin rikas ja hyvinvoiva. Tämän olen niin monesti nähnyt!

Elämässä on kysymys oikeasta asenteesta. Onnellisuus ei ole asioiden tila vaan mielentila. Kiitollinen mieli on valinta. On minullakin huonot päiväni, mutta jos päätän kiittää silloinkin ja nähdä asioista hyvät puolet, niin voin vaikuttaa päivän kulkuun.

Paavali kirjoittaa: "Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa. (1. Tess. 5: 16-24)

Kiitollisuus on yksi maailman suurimmista voimista. Kun ahdistuksessammekin käännymme ylistäen Jumalan puoleen, silloin tunnustamme hänen olevan ahdistustamme suurempi ja Kaikkivaltias. Osoitamme luottavamme häneen näytti miltä näytti. Tästä luottamuksesta syntyy ilo ja rauha. Jumalan kädessä on kaikki elämämme asiat ja olosuhteet. Meidän ei tarvitse pelätä koska elämämme on suuremmissa käsissä.


HERRA, ANNA MINULLE KIITOLLINEN SYDÄN!