Minulta meni kauan

vain oppiakseni

miten olemalla itselleni

julma, ankara

kontrolloiva, vaativa

olen sitä myös läheisilleni

ja vasta ollessani itselleni

hellä, ymmärtäväinen

tilaa antava, suvaitsevainen

olen sitä samaa

myös lähelläni eläville.

(Irja Askola)

1284120490_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olen viime aikoina havahtunut siihen, miten armottomasti ja julmasti me usein kohtelemme toinen toisiamme. Siellä, missä odottaisi olevan lempeyttä ja ymmärtämystä kohtaakin kovia sanoja ja välinpitämättömyyttä. Monilla työpaikoillakin ilmapiiri on kiristynyt paineista johtuen niin, että jopa työtovereista on tullut uhka itselle. Tämä näkyy eri tavoilla. Toisten työntekoon puuttumisena, jatkuvana arvostelemisena, toisten virheiden kyttäämisenä.

Työyhteisössä ei vallitsekaan ilmapiiri, jossa kukin voisi aidosti olla oma itsensä, ilmaista tunteensa vaan tuntuu että täytyy näytellä vahvaa, jotta selviää. Heikkoutensa paljastamalla antaakin toiselle aseen, jolla tämä voi lyödä.  Olen usein erehtynyt olemaan liian avoin ja olen saanut sen myöhemmin tuntea nahoissani. Toinen ei olekaan myötätuntoisena tullut vastaan vaan on kääntänyt avoimuuteni toisena hetkenä lyömäaseeksi.

Tämä runo, joka on Irja Askolan ja Anja Porion kirjasta "Lähelle" avaa uutta näkökulmaa tähän aiheeseen ja auttaa ymmärtämään jotakin uutta. Runon sanoma on niin totta. Armottomuus itseään kohtaan heijastuu armottomuutena myös ulospäin.

Olen havainnut, että ihminen joka ei hyväksy itseään, on usein hyvin ankara ja vaativa muitakin kohtaan. Jos vaatii itseltään liikaa, ei kykene armahtamaan toisiakaan. Kovat vaatimukset ja tavoitteet, joita itse pyrkii täyttämään estävä olemasta armollinen toisen väsymykselle tai heikkoudelle. Loppujen lopuksi kovuus ja armottomuus voi nousta omasta huonosta itsetunnosta. Vie myös hirvittävästi voimia työyhteisössä jos kokee aina olevansa muita huonompi ja kilpailee heidän kanssaan. Painamalla toisia alas huonoitsetuntoinen ihminen tuntee itsensä paremmaksi. Toisaalta hänellä on tarve koko ajan painottaa miten paljon tekee työtä, jotta tuntisi olevansa arvokas.

Narsismi voi ilmetä työyhteisössä myös sillä tavalla, että huonon itsetunnon omaava työntekijä voivottelee koko ajan sitä, miten huono on. Tällä tavalla hän hakee toisilta koko ajan hyväksyntää ja huomiota, kehumista. Tällainen työkaveri on aika rasittava ihminen, kun hän vaatii koko ajan ylistystä ja erikoishuomiota. On väsyttävää kuunnella kun toinen surkuttelee koko ajan itseään. Toisaalta hän ei kykene antamaan muillekaan myönteistä palautetta.

Voi mikä vapautus ja armo on hyväksyä itsensä  karvoineen kaikkineen ja löytää lepo työssään. Ei tarvitse vertailla itseään muihin. Voi olla oma itsensä, tehdä parhaansa ja luottaa että se riittää. Voi kehua ja kannustaa toisia, koska se ei ole uhka omalle itselle.

Herra, opeta meitä armahtamaa itseämme, jotta voisimme armahtaa myös toinen toisiamme.  Opeta meitä olemaan itsellemme lempeitä ja hyväksymään itsemme kaikkine puutteinemme. Opeta meitä kannustamaan ja rohkaisemaan toinen toisiamme ja iloitsemaan toistemme menestyksestä, sillä eihän se ole meiltä pois. Kiitos että meillä on mahdollista ihmisinä kehittyä niin kauan kuin elämme.