”Ennakoidun elinajan laskin. Täytä testi ja laske kuolinpäiväsi”.

 Tällaista testiä minulle tarjosi eräs internetin hakukoneista. En tehnyt testiä, mutta keväällä muistan tehneeni samankaltaisen elinajanodotustestin, joka liittyi Elämä pelissä tv-ohjelmaan. Sain aika korkean eliniän odotteen, ilmeisesti terveellisten elintapojeni takia.

 Testi jäi vaivaamaan mieltäni. Toki varmasti monilla valinnoilla voimme paljon vaikuttaa terveyteemme ja elämämme laatuun, mutta paljon on vielä yllätystekijöitä joihin emme voi vaikuttaa. Onnettomuudet tai sairaudet voivat katkaista hennon elämänlangan yllättäen. Niitä emme useinkaan voi ennakoida tai ehkäistä.

 Jokainen uusi päivä on lahja. Olen sen vuosi vuodelta paremmin tajunnut. Nuoria läheisiäni hautaan saatellessa en enää pidä elämää itsestäänselvyytenä. Jokainen elinpäivä on suuri kiitoksen aihe.

 Olisi myös hyvä tiedostaa, että jokainen kuolemme jonakin päivänä. Tyttäreni arvuutteli koulusta oppimaansa: onko kuollut kissa elollinen vai eloton? Ja vastaus kuului: kuollut kissa on elollinen, koska vain elävä voi kuolla! Kun uskaltaa kohdata oman kuolemansa mahdollisuuden, uskaltaa myös elää täyttä elämää.

 Kuolemaan liitetään ero, lopullisuus. Kristittyinä kuitenkin tiedämme, että kuolema ei ole loppu. Elämä jatkuu toisessa todellisuudessa. Elämämme on enemmän kuin tämä lyhyt lihallinen vaelluksemme.

 Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä Vapahtajamme on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut sen vallan. Hän on avannut omilleen portin taivaaseen. Siellä on mahdollista kohdata jälleen Jeesukseen turvanneet rakkaamme.

 Siksi epätoivoinenkin suru rakkaan arkun äärellä saa lohdutuksen. Kerran vielä tapaamme. Mutta sitä ennen on hyvä tarkistaa oman elämänsä suunta.

 Se ei tapahdu pelkästään terveellisillä elämäntavoilla, vaan antamalla elämänsä Korkeimman käteen. Kun Jeesus saa olla elämän Herra, silloin ei tarvitse mokomia kuolontestejä tehdä. Voi täysillä iloita elämän lahjasta!

 (Pyhäpäivän kirjoitus Itä-Savossa 19.9.2010)