Kuulin tänään tutkimuksesta, joka oli tehty useissa maissa ympäri maailmaa. Tutkimuksessa oli kyselty ihmisten uskonnollisuudesta. Tutkimuksen mukaan ihmiset olivat sitä uskonnollisempia mitä köyhemmissä oloissa elivät. Rikkaiden elintasomaiden ihmisistä vain pieni osa piti itseään uskonnollisena tai uskovaisena. Poikkeuksen teki Amerikka, jossa uskonnollisuus oli runsasta kaikilla alueilla. Mitä voimme tästä päätellä?

Onko niin, että ne, jotka kamppailevat elämässään jokapäiväisestä leivästä ja toimeentulosta tarvitsevat Jumalaa jaksaakseen elää raskasta arkeaan? Ja ne, joilla on yllinkyllin, eivät kaipaa Jumalaa? Yksinkertaistaen ehkä näin, mutta poikkeuksiakin on, kuten amerikkalaiset.

Jeesus sanoi: "Kuinka vaikeaa onkaan niiden, joilla on rikkauksia, päästä Jumalan valtakuntaan! Helpompi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." (Luuk. 18:24-25)

Jeesus kohtasi rikkaan nuorukaisen, joka kysyi mitä hänen tulisi tehdä saadakseen iankaikkisen elämän. Jeesus koetteli nuorukaista kehottaen häntä myymään kaiken omaisuutensa ja seuraamaan Jeesusta. Mies tuli murheelliseksi ja lähti pois sillä hänellä oli paljon omaisuutta. Sen jälkeen Jeesus sanoi nuo sanat kamelista ja neulansilmästä. Ajattelen ettei Jeesus tarkoittanut että kaikkien pitäisi myydä omaisuutensa ja seurata Jeesusta, vaan että Jeesus näki miten rakasta omaisuus oli nuorukaiselle ja siksi sanoi hänelle nuo sanat. Maallinen rikkaus oli tälle tärkeämpää kuin iankaikkinen elämä. ;(

Eikö usein ole niin, että Jumalaa huudetaan avuksi kun on hätä, mutta hyvinä päivinä Jumala monelta unohtuu? Rahasta on tullut monelle Jumala. Raha tuo turvaa, sen avulla tuntuu että voi hallita elämäänsä. Sen sijaan köyhä ihminen joutuu turvautumaan Jumalaan ja rukoilemaan häneltä jokapäiväistä leipäänsäkin.

Rikkaus voi viedä kauemmas Jumalasta, sen uskon. Mitä enemmän rahaa on, sitä enemmän elämä pyörii sen ympärillä. On myös totta, että useimmat rikastuessaan muuttuvat saidoiksi. Monesti ne, joilla on vähiten, antavat enemmän esimerkiksi keräyksiin ym.  Sen sijaan rikkaan valtaa helposti ahneus ja hän miettii kuinka saisi kerrytettyä enemmän rahaa. Olen nähnyt kuinka Jumala on ihmeellisesti siunannut köyhää, joka on antanut omastaan toisille. Antamisessa ja jakamisessa on suuri siunaus.

Rikkaus ei ole synti eikä pahasta. Mutta vaarana rikkaudessa on, että se erottaa Jumalasta. Jos asettaa toivonsa ja turvansa vain maalliseen mammonaan ja unohtaa taivaalliset aarteet, voi käydä huonosti. Jumalan valtakuntaa tai pelastusta ei voi ostaa rahalla. Sen saa ilmaiseksi kun nöyrtyy tarvitsemaan Vapahtajaa. Monet asiat ovat myytävänä, mutta iankaikkinen elämä ei. Se on lahja, jonka voi omistaa vain uskosta.

Jos Jumala on siunannut sinua taloudellisesti, teet hyvin jos jaat omastasi muille. Annat omastasi eteen päin ja lievität maailman hätää. Jeesuskin tuli palvelemaan eikä palveltavaksi, vaikka oli Jumalan Poika. Jumalan valtakunnassa on ihmeellinen laki: se, joka antaa, saa. Kun annat omastasi muille, tulet itse siunatuksi. Sen sijaan jos pidät kaiken itselläsi, menetät siunauksen. Jos olet menestynyt ja saanut omaisuutta, osaatko olla kiitollinen hyvästä osastasi vai pidätkö kaikkea itsestäänselvyytenä? Ehkä ajattelet hankkineesi kaiken omalla työlläsi, mutta oletko ajatellut että Jumalan armoa on se, että sinulla on ollut terveyttä ja voimia siihen. Se, joka antaa kunnian Jumalalle, saa kokea hänen siunaustaan jatkossakin.

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.  Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi." (Matt. 6:19-24)

Herra, varjele meitä kiintymästä maalliseen mammonaan niin, että menetämme sinun iankaikkisen siunauksesi. Osoita meille ne kohteet, joita voimme olla tukemassa taloudellisesti. Kiitos hyvyydestäsi meitä kohtaan. Poista meistä itsekkyys ja anna halua jakaa omastamme toisille.