Viime aikoina on julkisuudessa keskusteltu siitä, saako koulujen joulujuhlissa lukea jouluevankeliumin tai laulaa "Enkeli taivaan"-virren vai tulkitaanko tuo uskonnonharjoitukseksi. Minua kyseinen keskustelu hämmästyttää ja ärsyttääkin. Mihin maamme on oikein menossa? Mistä moinen huoli kristillisessä maassamme oikein kertoo? Minusta se kertoo maallistumisesta, siitä että vuosisatoja maatamme kannatellut usko Kaikkivaltiaaseen on murenemassa. Ihmisille tuntuu käyvän kaikki muut pakanallisetkin juhlat ja tavat, mutta kristinuskosta tahdotaan päästä kokonaan eroon.

Meneekö meillä niin hyvin, ettemme enää tarvitse Jumalaa? Sota-aikoina valtion korkeimman johdonkin taholta kehotettiin rukoilemaan. Nyt uskosta, on tullut niin yksityisasia, ettei siitä saa kohta hiiskahtaakaan ettei kukaan vaan loukkaannu. Millaisen viestin me annamme lapsillemme ja jälkipolvillemme tällaisella käytöksellä? Jos lähes 90 prosenttia kansasta kuuluu kirkkoon, niin on jotenkin  kummallista jos tämä ei saisi missään näkyä.

Jos joulujuhlassa vain tonttu-ukot hyppelevät niin eivät lapset kohta tiedä miksi Joulua oikein vietetään.  Olen iloinen siitä, että muutamat poliitikot ovat rohkeasti ottaneet kantaa tähän asiaan ja tuoneet järkisanoja julkisuuteen. Ettei meidän tarvitse omasta perinteestämme luopua siksi, että maassamme sattuu asumaan toisuskoisia. Heitä meidän tapamme eivät edes ärsytä, vaan vastustus nousee omiemme joukosta.

Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Jeesus syntyi valoksi maailmaan. Se on totta! Ehkäpä tässä se ongelma onkin. Jos jouluevankeliumi olisi vain kaunis tarina ilman todenperää se kelpaisi. Mutta koska Vapahtajan syntymä onkin kiistämätön tosiasia, se ei vapaa-ajattelijoille sovikaan. Jeesus kuitenkin kaikesta huolimatta elää ja vaikuttaa maailmassa. Hän sovitti syntimme ristillä ja avasi meille tien ikuiseen elämään. Jumala hallitsee maailmaa ja sanoo viimeisen sanan maan päällä. Kerran hän tulee takaisin kirkkaudessaan aivan kuten Raamatussa on ennustettu. Tämä ennustus tulee toteutumaan samalla tavalla kuin toteutui profeettojen ennustukset hänen syntymästään. Sanoipa kuka mitä tahansa.

Epäilijöitä on ollut aina, mutta Jumalan rakkaus on niin suuri,että hän kutsuu yhä uudelleen jokaista yhteyteensä. Hän ei tahdo yhdenkään joutuvan hukkaan. Suurinta on kun saa tulla Jumalan löytämäksi. Päästä syliin, joka kantaa tulipa eteen mitä tahansa. Jos et ole vielä tätä syliä löytänyt, niin kutsu seimen lasta, hän tahtoo tulla elämäsi Herraksi ja Vapahtajaksi.

Minulle Joulu on ilon ja riemun juhla. Se on Vapahtajani ja Pelastajani syntymäjuhla. Ilman häntä minulla ei olisi elämää, eikä missään olisi mitään järkeä eikä mieltä. Jumalan yhteydessä olen löytänyt elämälleni tarkoituksen ja ilon. Toivon ja sydämestäni rukoilen, että yhä useampi saisi tavallani tulla henkilökohtaisesti tuntemaan seimen lapsen. Hänessä on tulevaisuus ja toivo, iankaikkisesti.

Oi jouluyö, oi autuas sä hetki,
kun ihmiseksi sai Herra taivahan
Synteimme tähden henkensä hän antoi
ja kärsi ristinkuoleman
Jo toivon säde hohtavainen loistaa
nyt yllä maan ja merten aavojen

Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten

Jo kirvonneet on syntiemme kahleet,
on taivas auennut lapsille maan
Orjuus on poissa, veljesvaino päättyi,
siis Luojan kiitosta laulamme vaan
Toi rauhan meille Herra taivahasta
ja puolestamme astui kuolemaan

Siis kansat kaikki, te kiittäkäätte Herraa
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten
Oi jouluyö, sä lohtu ihmisten



Näillä upeilla Adamsin jouluyön sanoilla tahdon toivottaa sinulle rakkauden täyteistä Joulun aikaa!