"Kenellekään ei anneta raskaampaa taakkaa kuin jaksaa kantaa" sanotaan. Tätä lausetta olen monen sairaalavuoteen äärellä pohtinut potilaiden kanssa. Onko se todella niin? Miksi sitten tuntuu, että joidenkin kannettavaksi on sälytetty niin suuri kuorma että he meinaavat aivan sortua sen alle? Onko Jumala laskenut ihmisen voimavarat väärin? Tai entäpä kun jonkun toisen elämä näyttää niin helpolta ja kevyeltä, ei ole lainkaan vaikeuksia tai vastoinkäymisiä? Miten nämä taakat oikein jaetaan? Monen usko horjuu ja Jumalasuhde on koetuksella vaikeuksien tullessa. Onko Jumalakin hylännyt? Rangaistaanko minua pahoista teoistani?

On yleistä ajatella sairauden tai muun vastoinkäymisen tullessa Jumalan rankaisevan ihmistä jostakin. Tällainen oli yleinen ajatusmalli Vanhan testamentin aikaan. Silloin ajateltiin, että lastenkin sairaudet olivat vanhempien syytä. Ikävä kyllä tämä ikivanha käsitys on yhä jollakin tavalla vallalla. Moni ajattelee Jumalan rankaisevan meitä pahoista teoistamme sairauksilla tai muilla vastoinkäymisillä.

Näin ei kuitenkaan ole. Sairaus ei ole Jumalan rangaistus. Jumala ei lähetä kenellekään sairautta. Sairauden syyt ovat muualla. Me elämme  vajavaisessa maailmassa, emme paratiisissa. Ihminen on hauras saviastia, joka murtuu helposti, elämänlanka on hyvin ohut. Kaikelle kärsimykselle maailmassa ei ole selitystä. Osa kärsimyksestä maailmassa on ihmisen itsensä aiheuttamaa itselleen tai toiselle, mutta on myös paljon ns. selittämätöntä kärsimystä, jota emme ymmärrä tai osaa selittää.

Surun tai kriisin tullessa elämään on luonnollista kysyä: Miksi tämä tapahtui minulle? Mitä pahaa minä olen tehnyt? Pohdinta ja kysely kuuluu siihen prosessiin jota ihminen käy mielessään selviytyäkseen siitä mikä häntä on kohdannut. Jos ihmisellä on turvallinen Jumalakuva, hän voi saada apua uskostaan. Hän muistaa, ettei ole yksin kipunsa kanssa. Jeesus, kipujen mies, sairauden tuttava on vierellä. Hän on kärsinyt, tuntenut kivun ja tuskan, hän ei ole kuuro meidän itkullemme. Hän tahtoo auttaa.

Tärkeämpää kuin sen miettiminen menevätkö taakkamme tasan olisi muistaa Galatalaiskirjeen sanat: "Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain". Gal. 6:2).

Sinä, jolle ei ole annettu niin raskasta taakkaa kuin läheisellesi olet kutsuttu olemaan kantoapuna lähimmäisellesi. Silloin hänen taakkansa kevenee sellaiseksi, että hän sen jaksaa kantaa. Jos me joka päivä eläisimme elämämme niin, että miettisimme kenen kuormaa voimme tänään keventää, olisi maailma paljon parempi ja helpompi paikka monelle elää.

Herra, anna anteeksi itsekkyytemme ja haluttomuutemme kantaa toistemme taakkoja. Osoita meille ne ihmiset, keiden elämää voimme helpottaa. Auta ettemme kulkisi hätää kärsivien ohi. Herra sinä näet tälläkin hetkellä ne, jotka meinaavat nääntyä taakkansa alle. Jeesus, tule sinä ja armahda heitä. Anna heidän kokea rakastava läsnäolosi. Kevennä heidän kuormaansa. Lähetä heidän lähelleen joku, joka ottaa kuorman hetkeksi omille harteilleen. Jeesus sinäkin sait apua, kun et jaksanut kantaa omaa ristiäsi. Anna apusi niille, jotka eivät yksin jaksa. Kiitos, että sinun käsiisi saamme jättää niin itsemme kuin kaikki taakkamme. Aamen.