Lähdimme matkaan eilen.

Huomenna olemme perillä.

Tai jo illalla.

Tämä maisema on elettävä tänään.

-Maaria Leinonen

Maisemat vaihtuvat, aika kulkee. Jokainen hetki ainutlaautuinen, Näenkö sen? Käsitänkö jokaisen päivän ainutkertaisuuden. Osaanko nauttia matkan eri vaiheista vai odotanko vain perille pääsyä? Elämä voi jäädä niin helposti elämättä. Uskovaiseltakin. Ei osaa elää, kun miettii vain taivaaseen pääsyä. Joillekin se voi olla sellainen pakokeinokin elämästä. Jos elämä vaikeaa ja ahdistavaa. On helpompi elää koko ajan maailmanlopun odotuksessa, eikä siinä ainutkertaisessa elämässä, jonka Jumala on täällä maan päällä suonut.

 

Moni ei osaa nauttia elämän lahjasta, kauniista maailmasta kun odottaa vain kutsua tuonpuoleiseen. Meille annettu elämä on tässä ja nyt. Niin paljon kaunista ja arvokasta. Toki jokaisen elämässä myös vaikeita ja raskaita vaiheita. Mutta emme ole niissä yksin. Jeesus on luvannut olla kanssamme.

Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus oppia uutta itsestään ja toisesta. Ei yksikään päivä mene hukkaan, vaan on osa suurta suunnitelmaa, Jumalan kirjassa. Me kääntelemme välillä elämän lehtiä niin huolettomasti ettemme muista, miten ainutlaatuisia ovat ne hetket jotka meille annettu. Arkiset hetket rakkaiden kanssa muuttuvat aikojen saatossa kultareunaisiksi kuviksi valokuvakansioissa.

 

Jostakin tulossa

jonnekin menossa.

Matkastasi en tiedä

enkä mitä mukanasi kannat.

 

Jos tietäisin,

sanoisin eri tavalla päivää.

Katsoisin toisin.

-Maaria Leinonen

Niin vähän me tiedämme toistemme elämästä, näemme vain ulkokuoren. Voi miten paljon kipua ja tuskaa voi kätkeytyä kauniin ulkokuoren alle. Miten turhaan me kadehdimme toinen toisiamme. Kun emme näe kipua joka kauniin kuoren alla monella on. Tämän olen niin useasti nähnyt ja kuullut tässä työssä, sielunhoitajana. Ei kaikki ole sitä, miltä näyttää.

Monen elämän kauniit  kulissit pysyvät vaivoin kasassa, vain pieni tuulenvire saisi ne sortumaan. Jokaisella jotakin, jokaisen elämässä jotakin mustaa, kipeää. Jos ei juuri nyt akuuttia, niin kipua menneisyydessä. Ei kukaan täysin eheä, onnellinen, vailla surua ja murhetta. Ei kukaan tässä elämässä.

Joskus aivan hämmästyn sitä, miten paljon on salasta surua ihmisillä. Huonona hetkenä kadehdin, sillä en näe toisen salaisia suruja. Ei elämä tarkoitettu helpoksi, vaan yhdessä kuljettavaksi. Kaksin kulku kevyempää. Tartu käteeni, ota suruistani puolet. Slloin kulku kevyempää. Sinun kanssasi kulkien jaksan kantaa oman kuormani.

 

Niin vähän olisi tarvittu

pelastamaan moni elämä:

lämmin käsi, hyvä sana

vain ihminen ihmisen rinnalle

hänen hätänsä hetkenä

hänen kivussaan

hänen yksinäisessä yössään.

vain yksi jota ei ollut.

-Maaria Leinonen

Suostutko sinä ihmiseksi ihmiselle? Ëi tarvita useinkaan kovin paljoa pelastamaan jonkun elämä, tuomaan toivo toivottomuuteen, elämänhalu luovuttamisen sijaan. On ihan tutkittu juttu, miten masennusta ehkäisee ja onnellisuuta lisää se, että tekee jotakin jonkun toisen hyväksi. Narsistinen elämäntapa sairastuttaa.

En minäkään tiedä

mitä sinun tulisi tehdä

kipusi kourissa tempova ihminen,

tai jo niin typertynyt ettet edes huomaa

omaa apaattisuuttasi.

Mutta minä olen tässä lähelläsi hiljaa

ja odotan.

Sano sinä, jos minua tarvitset,

ojentamaan käteni, kuuntelemaan sinua,

puhumaan sinulle

tai kyselemään kanssasi.

-Maaria Leinonen

Herra, sinä tiedät mitä kipuja me kannamme salassa sisällämme. Tule sinä, kosketa ja hoida rakkaudellasi. Anna lähellemme ihmisiä, jotka voivat rinnallakulkijoina keventää taakkaamme. Suo meidän olla avuksi niille, joiden taakka käy ylivoimaiseksi. Avaa silmämme näkemään hätä, jota voimme lievittää. Jeesus, kipujen mies, hoida kipujamme. Anna meille tulevaisuus ja toivo.  Kiitos, että sinulle on kaikki mahdollista. Sinä voit tuoda pimeyteen ja epätoivoon valon.  Sinun turvallisilla käsivarsillasi olen turvassa kaikkina aikoina.