Kylläpä taas kuohuu kirkon sisällä seksuaalisuuden nimissä. Homot ja heidän oikeutensa tuntuvat olevan monelle tärkein asia tällä hetkellä! Itse kirkon perustyötä tehdessäni mm. sairaalapappina kärsivien ihmisten rinnalla usein mietin, miten marginaalisia asioita arjen kirkon työssä ovat nämä asiat joista nyt kohistaan ja jotka suurta aggressiota aiheuttavat. Ihmiset jotka eroavat kirkosta mediakohun seurauksena eivät tunne kirkkoaan eikä sen edustamia arvoja tai tekemää hyvää työtä ollenkaan. He ovat vain saaneet tästä argumentin erota kirkosta, joka ei todellisuudessa heille taida kovinkaan paljon merkitä.

Otanpa nyt kantaa tähän vaikeaan asiaan sitten minäkin. Tiedän etten sanoillani miellytä kaikkia. En ymmärrä mikä tässä Annin tarinassa nyt on sitten niin kamalaa, että pitää näin kamala kohu ja metakka nostaa?  Jos Jumala on eheyttänyt jonkun seksuaalisen identiteetin, niin mikä siinä niin ärsyttää ja on niin hirvittävää. Eikö se ole hieno asia!? Ei kai se tarkoita että kaikille täytyy tapahtua samalla tavalla, kun ei kuitenkaan voi tapahtua. Tosiasia on kuitenkin ja monen kokema, että Jumala voi myös eheyttää myös seksuaalisuuttamme. Niin monia esimerkkejä siitä on, mutta heidät pyritään vaientamaan. Surullista! Ketään ei tunnu ärsyttävän jos alkoholisti kertoo miten Jumala paransi hänet alkoholismista, mutta tämä taas saa ihmiset raivon partaalle....Onhan totta etteivät kaikki uskoontulleet alkoholistitkaan vapaudu viinasta, mutta silti saamme rukoilla että Jumala auttaisi vapauteen. Eikö? 

Ymmärrän, että kamjanja tämän asian puitteissa ei ole paras mahdollinen tapa tuoda esille sitä, että seksuaalisuudenkin alueella voi eheytyä. Ehkäpä asian olisi voinut tuoda jollakin muulla tavalla esille.

Tiedän etteivät asiat ole seksuaalisuuden osalta yksioikoisia. Seksuaalisuus on ihmisessä hyvin monimuotoinen asia. Nyt kun on tultu siihen johtopäätökseen, että seksuaalinen identiteetti on synnynnäinen, jota ei siksi voi muuttaa niin suututaan tällaisista eheytymistarinoista. Silti hyväksytään se, että joku vaihtaa sukupuolta, mutta lesboudesta "parantuminen" on kielletty. En ymmärrä tätä logiikkaa. Jos Jumala on luonut jonkun mieheksi, miksi hänellä sitten oikeus vaihtaa sukupuolta, mutta lesbo ei saa muuttua heteroksi, jos vähän kärjistetään.

Homous ei ole vain synnynnäistä, vaikka joku voikin kokea olevansa synnynnäisesti homo tai lesbo, hormonitoimintansa tms. ansioista. Mutta hyvin paljon on niitä, jotka ovat suuntauneet seksuaalisesti edellä mainitulla tavalla siksi, että heitä on rikottu tällä intiimillä alueella varhaisina vuosina. Hyvin monen homon elämästä löytyy kipeitä asioita, jotka ovat johtaneet hänen seksuaalista suuntautumistaan.Tämä on realiteetti.

Eräs ystäväni, jota on käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena kertoi, että hän pelkäsi aina miehiä ja siksi oli eräässä  vaiheessa suhteessa naisen kanssa, koska se oli turvallisempaa. Kun hän sai käsitellä terapiassa ja sielunhoidossa insestin traumat ja kivut hän eheytyi niin että kykeni  normaaliin parisuhteeseen miehen kanssa. Hän sanoi ettei hän ole biseksuaali mutta rikkinäisyydessään ajautui tuollaiseen suhteeseen. Minä pelkään mitä seuraa siitä, jos me emme näe näitä rikottuja lapsia ja nuoria, joilla voisi olla toisenlainen tulevaisuus edessä. Jos emme edes tarjoa heille mahdollisuutta eheytyä, niin he eivät voi elää sellaista elämää kuin heille voisi olla mahdollista avun myötä. Ketään ei pidä tietenkään pakottaa eheytymisprosesseihin, mutta kyllä täytyy saada puhua tästäkin puolesta. Niin moni on kuitenkin löytänyt elämäänsä vapauden ja ilon Jumalan eheyttävän toiminnan kautta.

On paljon uskovia, jotka tahtovat seurata Jeesusta eivätkä tahdo toteuttaa homon tai lesbon identiteettiään. Heillä on oikeus rukoilla ja pyytää että Jumala eheyttäisi ja parantaisi, sillä Hän voi sen tehdä. Mutta tämä ei toki tarkoita sitä, että kaikkien homojen tulisi mennä hoitoon tai toimia näin jos eivät halua, mutta on väärin että tällainen näkökanta kielletään kokonaan.

Niin moni nuori on ajautunut homo tai lesbosuhteeseen kokeilumielessä vaikka on hetero. Olen huolissani siitä, miten nuorten ajatusmaailmaa sekoittaa tällainen ehdottomuus ja mustavalkoinen ajattelutapa jota monet ns. liberaalit edustavat. Murrosiän tiettyyn kehitysvaiheeseen kuuluu kiinnostus samasta sukupuolesta mutta ei se tarkoita että nuori on biseksuaali tai homo. Tästäkin puhutaan ihan liian vähän.

Ketään ei saa tuomita eikä syrjiä seksuaalisen suuntautumisensa puolesta, mutta täytyy olla myös vapaus puhua ja toimia sen puolesta että Jumala voi hoitaa meidän seksuaalisuuttamme siinä kuin mitä tahansa muutakin osa-aluetta meissä. On viisasta vain valita se tapa, jolla sen teemme. Kaikilla meillä on rikkinäisyytemme ja haavamme, heteroillakin.

On varmasti totta, että se tapa jolla tämä Annin tapaus tuli julkisuuteen oli kärjistynyt ja näistä asioita voidaan puhua viisaammalla ja rakkaudellisemmallakin tavalla. Ehkä tässä kampanjassa ei oltu ihan loppuun asti mietitty tätä. Silti ei pidä heittää lasta pesuveden mukana. 

Tähän asiaan aivan kuin alkoholismiinkin sopii tyyneysrukous:

Jumala, anna minulle tyyneytta hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
Rohkeutta muuttaa ne, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan. Aamen.