Herramme ja Vapahtajamme.

Sinä seisoit ihmisten keskellä pilkattavana

ylläsi purppuranpunainen viitta

ja päässäsi orjantappurakruunu.

Ivan ja häväistyksen sanat iskeytyivät sinuun

kuin terävät nuolet.

Kiitos, että kestit kaiken,

mitä ihmiset ymmärtämättömyydessään tekivät sinulle.

Kiitos, että otit harteillesi ristin ja lähdit kohti Golgataa.

Paranna meidät haavoillasi, lääkitse sielumme kipu

ja anna meille voimaa kuolla pois synnistä.

Auta meitä kantamaan se kärsimys

jonka saamme kristityn nimen tähden,

ja muista meitä elämän taakkojen alla.

Ole ylistetty armostasi, joka on ikuinen! Aamen.

Moniko on valmis kärsimään kristittynä? Moniko edes muistaa Jeesuksen sanoja siitä, että jokainen joka häntä sydämestään seuraa, kokee vainoa. Helpompi onkin valita toinen, kaikkien miellyttämisen tie. Mutta minne tuo tie lopulta vie....

Olen viime päivinä miettinyt kovasti mahtaako Jeesus sanojensa mukaan löytää uskoa maan päältä tullessansa takaisin. Millainen on kirkkomme tila silloin? Kirkko huojuu ja heiluu niin moneen suuntaan jo nykyään. Joidenkin kirkon ääntä edustavien lausumat tuntuvat käsittämättömiltä. Sitä miettii: uskommeko samaan Jumalaan. :(  On surullista, miten kevyesti kirkon palvelijat kommenttejaan heittävät. Itse tunnen itseni syvästi vastuulliseksi siinä mitä sanon. Etten vain ohjaisi ketään harhaan. Mietin sitäkin onko mahdollista, että rakas kirkko mukautuu niin kovasti maailmaan, etten enää tunnista siellä Kristuksen, rakkaan Hyvän Paimenen ääntä. :(   Tiedän senkin, etten ole kaikille mieliksi koska tahdon seurata Kristusta ja pysyä hänen Sanassaan. Moni pilkkaa ja saatan joutua vainon kohteeksi. Vapahtajan askelista en tahdo silti poiketa enkä häntä kieltää.

Herra armahda kirkkoasi ja sen palvelijoita joihin itsekin lukeudun. Anna meidän kuulla Sinun äänesi yli maailman äänien, ja vaatimusten. Sinä joka sanoit, "Minä olen tie, totuus ja elämä", auta meitä pysymään Sinussa ja Sanassasi.

Olemmeko unohtaneet että uskovan tulisi olla maan suola? Eikö suolan maku erotu? Entäpä jos suola käy mauttomaksi, silloin siitä ei ole enää mihinkään. Tai jos se valo, joka meissä on, onkin pimeyttä, miten suuri on silloin pimeys ja eksytys.

Suola on tarpeellista. Mutta jos se menettää suolaisuutensa, millä te sen suolaatte? Olkoon teissä suola itsessänne ja eläkää sovussa toinen toisenne kanssa." (Mark. 9:5

Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykään rohkeina: minä olen voittanut maailman" (Joh 16:33)

Herra armahda meitä!