Eilen viimeksi uutisia katsoessani tuli mieleen miten hirveitä asioita maailmassa koko ajan tapahtuu. Norjan tapahtumat ovat koskettaneet myös meitä suomalaisia. Kuka voisi olla reagoimatta noin hirvittävään joukkotuhoon? Pahan valta tuntuu riehuvan todella maailmassa. Moni on järkyttynyt siitä millaiseen pahuuteen ihminen kykenee. :(

Me elämme sellaisessa haavoittumattomuuden illuusiossa, ettei meille voi tapahtua mitään pahaa. Se on normaalia ja terveen ihmisen elämään kuuluvaa, mutta sitten kun jokin katastrofi tapahtuu, illuusio särkyy.

Tosiasia on, että jos koko ajan eläisimme pelossa ja kauhulla ajatellen mitä hirveää seuraavaksi tapahtuu emme säilyttäisi mielenterveyttämme. Yksi merkki alkavasta masennuksesta voikin olla juuri se, että uutisia katsoessa kauhu aivan vyöryy päälle, valtaa kaikki ajatukset ja maailma alkaa tuntua tosi pimeältä ja ahdistavalta paikalta. Liian ahdistavalta.

Itse olen viime aikoina kahden pienen lapsen äitinä miettinyt sitä turvattomuutta missä moni lapsi elää näiden uutisten keskellä, joita tulvii joka "tuutista". Uutiset tulvista ja maanvyöryistä, joihin hukkuu ihmisiä tai sekopäisenä riehuvasta ampujasta leirillä ovat asioita,joita pieni ihminen ei voi käsittää. Siksi on tosi tärkeää, että näistä asioista puhutaan sillä tasolla minkä lapsi voi ymmärtää. Lapselle voi kertoa, että normaali terve ihminen ei tapa toisia. Että joidenkin mieli voi sairastua kehon tavoin ja silloin voi tapahtua tällaista kamalaa. Mutta että se on hyvin harvinaista. On myös tärkeää että arkirutiinit pyörivät ja aikuiset eivät jatkuvasti tuo keskusteluissaan esille omaa ahdistustaan tai asioita, jotka tuottavat lapselle pelkoa. Lapsen tulee saada olla lapsi, iloinen ja huoleton.

Mietin jatkuvasti: kuinka voin suojella lapsiani? Kuinka voin tarjota heille turvallisuutta ja suojan tässä kovin turvattomassa maailmassa. Toki voin sanoa, ettei Suomessa tapahdu sellaista, mutta lapset muistavat koulusurmat ja tietävät että Suomessakin tapahtuu pahoja asioita.

Enää emme voi kaupassakaan mennä turvallisesti kassalle, koska lapset osaavat lukea kaikki kamalat lööpit. Pitääkö nekin olla aina niin raflaavia? Toisen tuska on iltapäivälehdille monen päivän bisnes. Tämän päivän lapset joutuvat sopeutumaan tosi suuriin ja haastaviin asioihin. Kunpa aikuisilla olisi aikaa kuulla lasten kysymykset, pelot ja hätä. Antaa turvallinen syli ja lohdutus. 

Itse rukoilen Taivaan Isältä joka päivä viisautta tähän ja myös sitä, että lapseni saisivat oppia tuntemaan turvallisen Jumalan joka pitää huolen ja on lähellä kaikissa tilanteissa. Sellaisen Jumalan olen itse saanut jo lapsena oppia tuntemaan ja siksi en pelkää sitä mitä elämä eteen tuo. Jumalan kämmenellä on turvallista olla.