Uutiskuvat nälkää näkevistä lapsista ovat viime aikoina olleet sellaisia, etten ole saanut niitä päivisinkään mielestäni. Eilen uutisissa avustustyöntekijäkin purskahti lähes itkuun kertoessaan kuinka äidit joutuvat pitkällä evakkomatkalla miettimään kenet lapsista jättävät matkalle, yrittääkseen pelastaa muut lapsensa. Sellaista valintaa ei pitäisi kenenkään joutua tekemään. Ei tuollaista tuskaa voi kuvitella. :(

  Toivottavasti kukaan ei turru noille uutiskuville niin, että voi hyvällä omalla tunnolla jättää auttamatta. Sillä pienikin apu on tärkeä. Jos jokainen suomalainen auttaisi edes pienellä summalla, se tekisi paljon. Omat vaikeudet ja kärsimys tuntuvat niin pieniltä nälänhädän rinnalla. Toiset oikeasti taistelevat elämästä ja kuolemasta. Me mietimme, millaista jogurttia tänään ostaisimme tai millaista lihaa päivälliseksi grillaisimme. Toisilla ei ole mitään mitä suuhunsa laittaa. Ajattele: sinun apusi voi pelastaa ihmishengen! Joku voi auttaa muutamalla eurolla, joku muutamalla sadalla, joku tuhannella. Summa ei ole tärkeä, vaan sydämen asenne ja halu auttaa. Se, että jaamme ihmiskunnan kärsimystä. Suomessakin on ollut nälkävuodet, yltäkylläisyys ei ole itsestäänselvyys. 

  En voi nostaa itseäni kenenkään yläpuolelle, sillä tunnustan olleeni hyvin itsekäs ja omaaetuani tavoitteleva. Olen laskenut pennejä ja senttejä enkä ole ollut avokätinen antamaan omastani. Mutta jotakin minussa on vähitellen tapahtunut Jumalan vaikutuksen kautta. Mitä rakkaammaksi Vapahtaja on minulle tullut, sitä enemmän silmäni ovat auenneet maailman ja lähipiirinkin hädälle. Nykyään kärsimys ja tuska tulevat iholle eri tavalla kuin ennen ja  tahdon kantaa oman korteni avustuskekoon. Häpeän itsekkyyttäni ja penseyttäni. Tahdon olla omalta osaltani lievittämässä kärsimystä maailmassa. Sillä Kristuksen valtava rakkaus pakottaa siihen.

 Rikkaudet eivät jakaudu tasan maailmassa, mutta me voimme tasoittaa niiden jakautumista. Ihmisyyteen kuuluu mielestäni se, että jos jollakin on hätä, ja toinen voi auttaa, niin hänen täytyy se tehdä. Se on kristillisyydenkin perusidea. "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille" Tee toiselle se, minkä tahtoisit itsellesi tehtävän. Aito usko näkyy rakkauden teoissa. Siinä, että on valmis luopumaan omasta hyvinvoinnistaan jonkun toisen vuoksi. Mutta olemmeko me? Vai onko uskomme vain kauniita sanoja, ilman todellista välittämistä? On niin helppoa puhua rakaudesta ja kulkea hätää kärsivän lähimmäisen ohi. Rakkaus tulee todeksi teoissa. Rakkaus on sitä, että suostuu näkemään vaivaakin toisen puolesta. Rakkaus ei laske kustannuksia, se on valmis kärsimäänkin.

 Pohjimmiltaan ihminen on hyvin itsekäs ja omaa parastaan ajatteleva. Jumalan rakkaus ja hyvyys omassa elämässä voivat kuitenkin saada sydämen laajenemaan niin, että sinne mahtuu muitakin kuin oma hyvinvointi. Vähitellen katse irtoaa omasta navasta, ja näkee mikä elämässä oikeasti tärkeää. Tärkeää ei olekaan hyvinvoinnin maksimointi, vaan hyvän tekeminen toiselle. Ja mikä ihmeellisintä: onni tulee jakamisesta, siitä että luopuu omastaan. 

Onni ei tulekaan omistamisesta, vaan siitä että on valmis luopumaan omastaan toisen vuoksi. Tämä on totinen tosi. Sitä ei vaan tajua, ennen kuin sen elää todeksi. "Autuaampi on antaa kuin ottaa" Jeesus sanoi. Antamisessa on erityinen siunaus. Olen nähnyt miten köyhä, joka jakaa omastaan saa nähdä ihmeellistä Jumalan huolenpitoa elämässään. Jos me rakastamme Kristusta, meidän tulisi nähdä jokaisessa ihmisessä hänen kasvonsa. Kun me autamme hätää kärsivää, me palvelemme Jumalaa oikealla tavalla. Jeesuksen vertauksessa kerrotaan tästä seuraavasti:. 

     "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'

"Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' Matt.25:31-

     Maailmassa puhutaan tällä hetkellä talouslamasta monin paikoin, mutta Suomessa emme sentään näe nälkää. Jokaisella suomalaisella on niin paljon enemmän kuin noilla nälkäkuolemaa odottavilla afrikkalaisilla. He ovat lähimmäisiämme, ihmisiä, joiden tuskaiset silmät eivät jätä rauhaan. Toivottavasti eivät jätä, vaan vaativat auttamaan.

      Tuska ja kärsimys ei häviä maailmasta mutta jokainen voimme niitä osaltamme lievittää. Uskontoa voi harjoittaa monella tavalla, mutta aito usko Kristukseen näkyy rakkauden teoissa. Oikea Jumalan mielenmukainen paasto on ilmaistu Jesajan kirjassa näin: 

  Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle,avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet,etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.

   Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen." Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta,niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy. Ammoin raunioituneet asumuksesi sinä rakennat jälleen, pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille, ja niin sinun nimesi on oleva: sortuneiden muurien korjaaja, maan asutuksen elvyttäjä. (Jes. 58:6-12).

Jeesus, sinä olet köyhien,sairaiden ja heikkojen ystävä.
 Sinä käännyt niidenkin puoleen,joista muut eivät välitä.
Me tukimme helposti korvamme
toisten ihmisten hädältä.
Kiitos, että sinä kuulet sen.
Sinä näet ulkokuoren läpi sydämeen asti.
Sinä avasit sokean silmät.
Avaa meidänkin silmämme
näkemään jokaisessa ihmisessä
Jumalan kuva, hänen kätensä jälki.Herra armahda meitä. Aamen.

    (evankeliumikirjan rukous)