Oletko sinä facebookissa?

 

Facebookhan on Internetissä toimiva suosittu yhteisöpalvelu, jonne on mahdollista luoda käyttäjäprofiili ja pitää yhteyttä ystävien kanssa. Facebookissa voi kerätä itselleen suuren määrän kavereita, joiden päivityksiä seuraamalla voi pysyä ajan tasalla heidän kuulumisistaan. Facebookiin voi linkittää valokuvia, videoita tai vaikkapa tekstin omasta blogistaan. Itse jaan usein omalla facebook-seinälläni Raamatunlauseita tai muita rohkaisevia tekstejä. Jos kaveri sattuu olemaan naamakirjassa samaan aikaan kuin itse on, hänen kanssaan voi kirjoitella reaaliajassa eli chattailla.

 

Olen huomannut, että facebookiin suhtaudutaan monella tavalla Toiset ovat naamakirjasta tosi innoissaan ja päivittävät kuulumisiaan monta kertaa päivässä. Aktiiviset kävijät kommentoivat myös toisten kirjoituksia ja tekevät erilaisia testejä, joita siellä on tarjolla. On myös ihmisiä, joita naamakirja ei kiinnosta lainkaan. Jotkut näkevät virtuaalimaailman pelkästään kielteisenä eivätkä tahdo sen vuoksi siihen osallistua. Paljon on myös niitä, jotka ovat tehneet itselleen profiilin naamakirjaan, mutta käyvät siellä harvakseltaan. 

 

On tietenkin totta, ettei virtuaaliystävyys voi koskaan korvata ystävien kanssa juttelua naamatusten tai puhelimitse. En usko, että kukaan olisikaan valmis korvaamaan ystävyyssuhteitaan vain netissä ylläpidetyillä kontakteilla. Silti en pidä naamakirjaa pelkästään turhana tai huonona asiana, sillä olen havainnut siinä hyviäkin puolia ja mahdollisuuksia.

 

Olen nimittäin bongannut naamakirjasta paljon vanhoja koulukavereita ja tuttuja, joihin en ole aikoihin pitänyt yhteyttä. Naamakirja on luonteva tapa seurata heidän kuulumisiaan ja elämän kulkuaan. Ilman naamakirjaa tuskin tulisi oltua yhteyksissä heidän kanssaan. Naamakirjan kautta on myös mahdollista olla tekemisissä paljon useampien ystävien kanssa kuin mitä livenä ajan puutteen vuoksi olisi mahdollista. Ilokseni olen löytänyt naamakirjan kautta ihan uusiakin itseni kanssa samanhenkisiä ystäviä.

 

Facebookiin voi perustaa erilaisia ryhmiä tai liittyä jo olemassa oleviin yhteisöihin. Itse kuulun sairaalapappien ryhmään, jossa jaamme mielenkiintoisia ajankohtaisia kysymyksiä ja pohdintoja. Voimme myös tukea toinen toistamme vaativassa työssä.

 

Itselleni ehkä parasta facebookissa on ollut perustamani rukousryhmä, jonka jäsenet sitoutuvat rukoilemaan luottamuksella sinne jätettyjen aiheiden puolesta. Olen saanut iloita ja hämmästyä kerta toisensa jälkeen siitä, kuinka paljon olemme saaneet rukousvastauksia.

Uskallankin sanoa, että naamakirja on ollut minulle ja monelle usein myös siunaukseksi.

 

Jumala voi toimia facebookin kauttakin. :)

 

Tapaamisiin naamakirjassa tai naamatusten.