Tänään on vietetty itsemurhan tehneiden sekä heidän läheistensä muistopäivää. Eri puolilla Suomea on järjestetty kynttiläkulkueita ja tapahtumia asian tiimoilta. Joka vuosi arviolta 1000 suomalaista lopettaa itse elämänsä. Itsemurhan tehneiden läheisiä on noin 10 000. Suru ja järkytys koskettaa siis todella monia. Entäpä kuinka paljon mahtaa olla sellaisia epävarmoja kuolemia, kuten liikenneonnettomuuksia, jotka eivät selvästi paljastu oman käden kautta tehdyiksi. Suuri on ihmisjoukko, joka vuosikausia suree ja kärsii läheisen raskaan ratkaisun vuoksi. Itsemurhasta toipuminen ja surutyö vie paljon kauemmin aikaa kuin ns. luonnollisen kuoleman sureminen. Koska mukana on traumaattinen kokemus, surutyökin muuttaa muotoaan. Itsemurha jättää jäljen joka ei koskaan katoa. Haava paranee, mutta arpi jää.

 Kynttilätapahtumilla halutaan kunnioittaa itsemurhan tehneiden muistoa sekä tuoda lohtua ja antaa tukea läheisensä menettäneille. Tapahtuman järjestäjät haluavat myös lopettaa itsemurhiin liittyvän salailun ja häpeilyn ilmapiirin, koska se lisää ahdistusta itsemurhaan päätyneen lähipiirissä. Tapahtumilla halutaan myös nostaa esille itsemurhien ehkäisytyön tärkeys. Erityisen tärkeää ehkäisytyö on itsemurhan tehneiden läheisten keskuudessa, sillä tutkimusten mukaan lähipiirissä koettu itsemurha jopa nelinkertaistaa läheisten oman itsemurhariskin. (www.surunauha.net/toiminta_ky.html)

   Itsemurha tulee läheisille useimmiten yllätyksenä. Vaikkakin usea itsemurhaan päätynyt on yrittänyt aikeistaan jollakin tavalla läheisilleen viestittää. Usein tämän tajuaa vasta jälkeen päin. Itsemurha herättää läheisissä monia kysymyksiä, surua, syyllisyyttä ja häpeää. Läheiset jäävät miettimään itsemurhan syitä ja pelkäämään seurauksia. Usko ja luottamus elämään särkyy. Syyllisyys on äärettömän raskas taakka kantaa. On tärkeää saada apua hirvittävään menetyksen, jotta itse jaksaa elämässä eteen päin.

   Mahtaako läheisten syyllisyyttä lieventää se mitä joku on sanonut: että jos ihminen haluaa kuolla, hän onnistuu siinä tavalla tai toisella, eikä kukaan voi häntä estää. Me emme voi väkisin pitää ketään hengissä. Itsemurhaan päätyneellä saattaa olla lukuisia epäonnistuneita yrityksiä ennen kuin lopulta onnistuu aikeessaan. Onneksi moni myös ehtii saada avun ennen kuin onnistuu riistämään itseltään hengen.

   Itsemurhan tehneiden läheisille vertaistuen merkitys on tärkeää senkin vuoksi että itsemurhaan liittyy paljon sosiaalista häpeää. Itsemurhasta ei voi puhua samalla tavalla kuin muista läheisen menetyksistä. Kaikki eivät tahdokaan kertoa läheisen kuolintapaa muille. Toinen saman menetyksen kokenut ymmärtää aivan eri tavalla kuin ne, jotka eivät ole kokeneet samaa menetystä. Toki jokaisen menetys on ainutkertainen, mutta jo se voi auttaa, kun huomaa, että muutkin ovat kokeneet saman ja selvinneet siitä hengissä.

 Uskovan ihmisen ahdistusta voi lisätä pelko siitä, minne rakas joutui kuolemansa jälkeen. Pääsikö hän edes taivaaseen vai jatkuuko elämä suuremmassa pimeydessä, koska tuolla tavalla oman elämänsä lopetti.

   Anja Porion runossa sanotaan: 

"Kaksinkertaista taakkaa kannat: surun kuormaa ja tuskaa taivasosuudestaan.
Yksi taakka sinulle riittää.
Toisen kantoi Kristus ristille.
Ylösnousemuksen aamussa
sulkee Jumala syliinsä - syntiset.

   Ennen aikaan itsemurhan tehneet haudattiin hautausmaan ulkopuolelle erityiselle alueelle, sillä itsemurhaa pidettiin anteeksiantamattomana syntinä. Kamala millaista taakkaa läheiset silloin kantoivat omaisensa puolesta. Nykyään kirkkokäsikirjassa on seuraavanlainen rukous itsemurhan tehnyttä siunatessa: "Laupias Jumala. Ainoastaan sinä tunnet N.N:n elämän ja kuoleman. Uskomme hänet laupeutesi huomaan. Sinä tiedät miten raskasta elämä voi olla. Sinä tunnet sydämemme ja ajatuksemme. Vahvista ja lohduta meitä, jotka nyt murehdimme hänen kuolemaansa..."

   On totta, että elämä on meille annettu suuri lahja eikä Jumala tahdo kenenkään lopettavan omaa elämäänsä. Kuitenkin Raamatun mukaan Jumala on oikeudenmukainen. Hän näkee jokaisen ihmisen elämän kokonaisuudessaan. Hän näkee senkin, mitä kukaan ihminen ei näe. Jumala on läsnä pimeimmässäkin pimeydessä. Myös siinä mihin ihmisen apu ei yllä on Jumala läsnä ja hänen armonsa on suurempi kuin voimme käsittää.

   Itsemurhaan päätyy usein vakavasta masennuksesta kärsivä ihminen, jonka mielenterveys on syvästi järkkynyt. Ihminen, joka on joutunut niin syvään tuskaan ja pimeyteen että näkee kuoleman elämää lohdullisempana vaihtoehtona. Masennus onkin hengenvaarallinen sairaus, jonka hoitoon pitäisi todella satsata. Syvästi masentunut ihminen ei enää hallitse itseään vaan voi joutua täydelliseen pimeyteen, jossa sitten luisuu synkkään ratkaisuunsa.

   Olen miettinyt miten hirvittävä tunne on olla tuollaisessa pimeydessä, jossa on kuin kotelossa. Kenenkään ihmisen, läheisimmänkään apu ei sinne ulotu, on kuin kaikki, Jumalakin olisi hylännyt. Miten hirvittävä yksinäisyys tuossa pimeydessä on. ;(

   Silti uskon, että Kristus on läsnä ihmisen pimeimmässäkin hetkessä. Hän on itse "astunut alas tuonelaan" ja tietää ihmisen syvimmätkin ahdistukset. Sinnekin pimeyteen minne ei enää ihmisen käsi yllä, yltää Kristuksen haavoitettu ristille lyöty käsi. Tuo käsi ei tuomitse, vaan armahtaa. Näin tahdon uskoa. Mutta vaikka näin kirjoitankin, toivon että tekisimme kaikemme yhteiskunnassa ja seurakunnassa ehkäistäksemme itsemurhia. Sillä jokaisen ihmisen elämä on niin äärimmäisen arvokas ettei elämänlangan soisi katkeavan liian varhain.

   Minä takerrun Roomalaiskirjeen 8. luvun sanoihin: "Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. " (Room.8:35-39).

 Voimia sinulle, joka suret läheisen itsemurhaa. Älä syytä iteäsi. Jätä rakkaasi Jumalan käsiin. Jätä itsesi Jumalan varaan. Jumala on rakkaus. Hän voi kantaa sinut pimeästä valoon. Et ole yksin. Moni on kulkenut saman surun tien ennen sinua ja löytänyt jälleen valon ja armon. Valo on olemassa vaikka et sitä vielä näe. Tartu ystävän käteen. Vain yhdessä, toinen toistamme tukien jaksamme jatkaa kulkuamme. Ja silloin kun et jaksa askeltakaan, on Eräs joka kantaa sinua.