Kynttilät valaisevat hautausmaata kauniisti. Valo kertoo toivosta: elämä ei lopu kuolemaan. Jeesus on voittanut kuoleman vallan ja avannut tien taivaaseen.

  Minun Pyhäinpäiväni oli tänä vuonna siitä erikoinen, että kastoin kaksi lasta. Aamulla olin kyllä jo saarnannut messussa. Kastamieni lasten kasvoihin ja rintaan ristinmerkkiä tehdessäni ajattelin, miten ihanaa kuinka heidät pienenä jo merkittiin Jeesuksen omiksi. Kuinka tuo merkki ei heistä koskaan katoa ja kerran se sama merkki tehdään arkun päälle todistukseksi siitä, että myös viimeisellä rajalla he ovat Vapahtajan turvissa. Ristinmerkki on kristityn voiton merkki. Sen turvissa vaeltaessa ei tarvitse pelätä kuolemaa.

Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin, eikä yksikään joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole."Miten lohdullista tämä on tietää. Uskovalle kuolema on portti uuteen elämään. Välillä minut valtaa taivaskaipuu. Silloin on ihana lukea Raamatunkohtia, joissa kerrotaan taivaasta. 

  Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: »Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.» (Ilm. 21: 1–4)

Näin sanoo Herra:
– Katso, minä luon uuden taivaan
ja uuden maan.

Menneitä ei enää muistella,
ne eivät nouse mieleen.
Ei, vaan te saatte iloita ja riemuita aina ja ikuisesti
siitä, mitä minä luon.
Katso, ilon kaupungiksi minä luon Jerusalemin,
teen riemuitsevaksi sen kansan.
Ja minä riemuitsen Jerusalemista,
iloitsen kansastani.
Ei siellä enää kuulu itkun ääntä,
ei valitusta. (Jes.65:17-19)

Rakas Jumala.
Kiitos, että olet kanssamme
kaikissa elämämme vaiheissa.
Huolehdit meistä, kun olemme aivan pieniä.
Kannat meitä, kun kasvamme.
Kiitos, että myös tämän elämän päättyessä
pidät meistä huolta
ja kutsut meidät taivaan kotiin.
Lohduta meitä, kun on surun aika.
Anna meidän aavistaa jo täällä
jotakin taivaan kirkkaudesta.
Auta meitä luottamaan Jeesukseen
kaikkina päivinämme.
Kuule meitä hänen rakkautensa tähden.

  (Evankeliumikirjan rukous)

 Taivaan Isän lohdutusta sinulle joka kuljet surun laaksossa. Et ole yksin. Vapahtajamme kulkee vierelläsi.