Taas on se aika vuodesta, kun kauppojen ovet käyvät tiuhaan ja ihmiset miettivät millaisilla lahjoilla läheisiään ilahduttaisivat. Itsekin olen jo ostanut suurimman osan lahjoista. Mukava on aina miettiä mikä kenellekin sopisi ja millä tavoin saisi läheisen mielen iloiseksi.

Mietipä elämäsi aikana saamiasi joululahjoja.. Mikä on paras lahja, jonka olet saanut? Onko se ehkä joku lapsuuden leluaarre, jota olit kauan kovasti toivonut.. Sitten aattona olit pakahtua onnesta, kun se kääriytyi paketista. Vai onko se aviopuolison ostama uusin kännykkämalli tai upea digikamera?

Kun itse mietin kysymystä, en heti osannut vastata siihen. Vaikka lahjat ovat aina, varsinkin lapsena, kuuluneet jouluun, niin kuitenkin ne ovat ihan muut asiat, joita jouluista on mieleen jäänyt. Yhden ihanan lahjan kyllä muistan. Äitini oli valmistanut joulumyyjäisiin ihanan nukensängyn. Muistan miten katselin sänkyä kotona ja toivoin sitä itselleni. Pyysin äitiä ostamaan sängyn minulle. Arvaatte, että olin iloinen kun jouluna sitten sain toivomani sängyn nukelleni.

Tänä tavaranpaljouden aikana tuntuu siltä, että on menty ihan äärimmäisyyksiin lahjojen hankinnassa. Eräs joulupukkia vuosikausia tuurannut mies kertoi hämmästelleensä miten hirvittävän määrän lahjoja jo ihan vauvaikäiset saavat. Tuntuu ettei tavaranpaljoudessa ole enää järkeä. Kuitenkin tosiasia on, että 1-vuotiasta taaperoa kiinnostavat usein enemmän lelujen pakkauslaatikot kuin sisältö. Muistan itsekin miten ilahtuneeksi pikkukultani tulivat isoista joululahjalaatikoista. Niistä sai tehtyä hienon majan. :)

Välillä tulee mieleen, että yritämmekö me aikuiset ostaa hyvää omaatuntoa jouluisin suurella rahalla? Itse en lapsena saanut lahjaksi läheskään kaikkea mitä toivoin, mutta jouluista jäi silti ihanat muistot. Lahjoja tärkeämpää oli yhdessäolo, hiljentyminen joulukirkossa ja joulun herkut. Kaiken joulunvieton keskellä jo lapsena ymmärsin mikä joulussa oli tärkeintä. Ymmärsin että maailman paras joululahja oli annettu meille taivaasta jo kauan sitten. Jos joulu on vain materialistinen juhla ilman syvempää sisältöä, ei se tarjoa sellaista tyydytystä ja sisäistä iloa kuin Joulunlapsi voi sydämeen antaa.

Moni on kertonut, että vasta kun sai oppia tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisesti, kaikki kirkolliset juhlapyhät alkoivat tuntua juhlilta. Ennen ne olivat olleet vain ylimääräisiä lomapäiviä. Ajattelepa millaiset olisivat syntymäpäivät ilman syntymäpäiväsankaria? Kuitenkin moni viettää joulua joulunlapsesta välittämättä.

Avaa sydämesi, kuuntele hiljaisuutta. Kuuletko jouluenkelin kuiskauksen? Tunnetko sen herkän siiven hipaisun? Enkeli kuiskaa: lapseni, tunnetko sinä joulunlapsen? Oletko avannut sydämesi hänelle?

Jos et vielä tunne, lähde paimenien matkassa talliin, seuraa kirkasta tähteä, kuule enkelkuoron laulu jouluyönä ja yllätyt: Joulun sanoma on totta. Se ei ole vain kaunis kertomus, joka aina jouluisin kerrotaan. Se on rakkauskertomus, josta sinä pääset osalliseksi kun polvistut seimen äärelle.

"Tule rakkaus ihmisrintaan, kotis oikea onhan se vain!"

Kiitos sulle Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme, kun sä tulit vieraaksemme, paras joululahjamme. Tullessasi toit sä valon, lahjat rikkaat, runsahat: autuuden ja anteeks´annon, kaikki taivaan tavarat.”

 

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen,
taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen.