Kirkkovuodessa elämme parhaillaan paaston aikaa. Monelle paasto merkitsee jostakin tärkeästä asiasta luopumista. Joku voi luopua makeisten syönnistä tai nautintoaineista. Toinen vähentää tv:n katselua tai netissä surffailua. Hyviä asioita kaikki, varsinkin jos asioiden tilalle tulee jotakin, jolla voi palvella ja auttaa toisia. Paastossa on tärkeää tutkistella omaa sisimpäänsä, ihmissuhteitaan ja suhdettansa Jumalaan. Kristillisessä paastossa korostuu lähimmäisen palveleminen ja omastaan luopuminen vähäosaisten hyväksi.
Tahtoisin tuoda paastoon myös toisenlaisen näkökulman. Voisiko paaston aika olla hektisessä elämässä kiivaan vauhdin hiljentämistä tai totaalista pysähtymistä kiireisen arjen keskellä? Voisiko paastonaikana oman ajankäyttönsä ottaa oikein kunnolla tarkasteluun ja miettiä: mihin minä tämän ainutkertaisen elämäni käytän. Käsitänkö todella että jokainen päivä ja hetki on suuri lahja ja mahdollisuus? Vai annanko vain hiekan valua elämäni tiimalasissa sen kummempaa miettimättä.

Elämä on niin hauras, ja se voi olla hetkessä ohi.

Aika on merkillinen käsite. Se kuluu koko ajan. Emme voi pysäyttää sitä, emmekä palata menneeseen. Tulevaankaan emme voi hypätä, voimme vain elää tässä ja nyt. Mutta kuitenkin niin usein elämme joko menneessä tai tulevassa. Kun taannoin stressaantuneena valitin hajamielisyyttäni, työtoverini suositteli minulle meditaatiota Hän sanoi meditaation olevan yksinkertaisimmillaan hetkessä elämistä. Hetkessä eläen olen henkisesti läsnä samassa pakassa kuin kroppani on kyseisellä hetkellä, sen sijaan että mieli harhailisi jo muualla.

Hetkessä eläen toimin tietoisesti ja kykenen palauttamaan tekemiseni muistiini myöhemmin. Mutta jos en ole läsnä hetkessä vaan mieleni on suuntautunut jo tulevaan, en myöhemmin kykene muistamaan minne esimerkiksi avaimeni laitoin. Hetkessä eläen teen työnikin tehokkaammin kuin säntäämällä paikasta toiseen yrittäen tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Vaikka kalenterini olisi täynnä, voin tehdä vain yhden asian kerrallaan. Jos minun on fyysisesti mahdollista olla vain yhdessä paikassa kerrallaan, miksi ihmeessä mieleni yrittää harhailla useammassa. Mitä kiireisemmäksi itseni tunnen, sitä tärkeämpää on malttaa pysähtyä ja ottaa asia kerrallaan. Palauttaa itsensä ja harhailevat ajatuksensa yhä uudelleen nykyhetkeen. Näin voin oppia hallitsemaan kiirettä.

Paastonajan pohdintatehtäviksi: Laita elämäsi tärkeät asiat arvojärjestykseen ja mieti kuinka paljon annat aikaasi näihin tärkeimpiin asioihin elämässäsi. Kirjaa ylös mihin aikasi ylipäätään päivisin kuluu? Mihin sen tahtoisit kuluvan? Mitä konkreettisia muutoksia voisit tehdä ajankäyttösi suhteen? Mitkä asiat tekevät kiireen elämääsi ja miten voit näihin asioihin vaikuttaa?

Jos kiire saa sinut stressaantuneeksi, opettele rentoutumaan ja aika ajoin vain olemaan hiljaa vaientaen levottomat ajatuksesi esim. yksinkertaisen rukouksen keinoin. (Uloshengittäen): ”Herra, annan pois levottomuuteni, (sisäänhengittäen): ”otan vastaan sinun rauhasi"

 Levollista paaston aikaa sinulle!

(papin pakina Savonmaa-lehdessä 24.2.2010)